Se alkaa olla ovella. Parin vuoden ajan olen odotellut kilpailua, jossa saan päästää Jenten kontakteilta ennen pysäytystä. Siinä se nyt on. Ota ja puraise. Ensimmäinen nopeiden kontaktipintojen kisamme.
Kesän suurin rykäys on tietenkin matka maajoukkuekarsintoihin. Tie on pitkä, neljä ja puolisataa kilometriä. Anopille kertyy vielä neljäsataa kilometriä enemmän. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei Turun lähellä ole muuta kuin Turku.
Kolmen naisen karavaaniimme kuuluu kuusikymmentäneljä senttimetriä silkkaa tahtotilaa. Imeväinen on aamuntorkku. Kilpaa edeltävät yöt jäänevät varsin ohuiksi. Varaudun pussillisella Teetaivasta. Olen sitten Karibian aurinkona heti aamusta alkaen.
Yritän parhaani. Välttelen pakkovalssia (syystä että). Kepeillä luotan itseeni. Aalla toivon parasta. Nautin. Uskon koiraani. Jente osaa kyllä. Jente on huippukunnossa. Jente on super.
Päistikkaa 
Tsemppiä karsintoihin! Näyttäkää kaikille mistä cavalierit on tehty 🙂
Heh, kiitos! Agilityradalla painellaan parasta!