Kevät sää lämmittää

Olimme yksi ja sama, minä ja Krum. Mielemme toimivat saumattomasti yhteen. Sanoja ei tarvittu. Sain nauttia humalluttavasta tunteesta, kun paimenkoira työskentelee vaistojensa ohjaamana. Kyse on täydestä yhteisymmärryksestä maan ja taivaan, kuun ja tähtien ja koko universumin välillä.

Ja mitä vielä. Krum oli holtiton. Lampaat olivat juntturoita. Minä en ainakaan ollut kartalla.

Se oli Kummitädin ryökäle, joka sysäsi meidät AHBA:n paimennuskokeisiin. Olimme kuulemma valmiit JHD-testiin.

Ensimmäisen legin tuomaroi Rusty Jeffers. Mielestäni rata oli siihen mennessä kamalinta paimennustamme. Se oli kompurointia joka välissä. Videolla voisi pelata virhebingoa (Krum räyhää, Krum haistelee, Krum ei tottele, Krum häiriintyy kanasta poikineen, Krumilla on häntä pystyssä). Kaikkein hauskimmassa pelissä osallistujat huutavat ”mustan kissan paksut posket” joka kerta, kun Krum antautuu makuhermoja kutkuttavien lampaan haisulipapanoiden maailmaan:

Testitilanteessa en uskaltanut nostaa Krumin kierroksia kulinaristisen nautinnon yläpuolelle, koska silloin olisi lähtenyt jarru. Kansan kielellä Krum olisi syöksynyt ja lampaat olisivat hyppelehtineet. Krum on vahva ja räyhäävä tapaus. Paimenen kuuluu käyttäytyä kauniisti. Paimen ei puske lampaita ohjaajan päälle. Hyvä paimen ei käytä voimaa enempää kuin on tarpeen. Krumin on opittava, kakansyönnin kustannuksellakin.

Ensimmäisen legin jälkeen olin varma, että toisella kerralla petraisimme ja loistaisimme. Emme loistaneet. Kierros ei ehkä ollut yhtä kaoottinen kuin ensimmäinen. Videomateriaali koki traagisen kohtalon, eli voin uskoa täpöllä kaunisteltuun versioon.

Kävi niin, että saimme ensimmäisen legin lammasryhmän uusintakäsittelyyn. Kuusi kiharaista köpötteli kauniisti Krumin tahtiin. Vain tuttu valkoinen häirikkölammas asettui muulina poikkiteloin koiran tielle. Vaikka Krum yritti kaikkensa, koiran voima ei riittänyt hievahduttamaan jääräpäätä. Autoin Krumia. Matka jatkui, mutta vain hetken. Lammas päätti jälleen sooloilla ja jäädä niille sijoilleen. Krum oli niin vakuuttava kuin kokematon paimen pienessä ruumiissaan pystyi purematta olemaan. Lammas vain uhmasi. Tiimellyksen keskellä koko lauma kipitteli omille teilleen. Keräsimme vielä porukan kasaan, kuljetimme ja häkitimme. Suljin portin. Kello pysähtyi.

Session jälkeen sain hyvää palautetta. ”Good job of handling the stubborn sheep”, kirjoitti Linda Rorem. Kaikesta huolimatta olin tavattoman tyytyväinen Krumiin. Alunperin helpolta tuntunut rata muuttui hetkessä vaikeaksi. Taistelimme ja selvisimme. Me teimme sen. 

Jos kaikki vauvat käyttäytyisivät kuten Imeväinen, ihmiset kuulemma hankkisivat niitä enemmän. Se oli hyvä päivä. Molempien legien suoritus oli hyväksytty. 

Niin Krumista tuli JHD Decision Dare Dude. Junior Herding Dog test ei ole FCI:n alainen koe, mutta mitä väliä. Kivespuolemme sai oman tittelin. Muahaha.

Mikä parasta, meidän mussukkamme paimentaa. Ihan oikeasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s