Se ainoa ensimmäinen

Vuosi vaihtui. Sen tietää siitä, että aamu toisensa jälkeen Hesari kolahtaa postiluukusta alas tabloidina. Tämä hieno uudistus toi uutisvuodon lähemmäs kansaa: nyt mahtuvat aamiaispöytään sekä lehti että Imeväinen.

Tammikuu on tarkoittanut yhtä juhlapäivää jo kymmenen vuoden ajan. Silloin on esikoiskoirani syntymäpäivä. Onnea Neleh, olet täyden kympin koira tarkasteli sitä mistä kulmasta tahansa! Kohdelkoot tulevat vuodet sankaria yhtä reilusti kuin tähänkin saakka.

Synttäririemua Neleh pääsi purkamaan valkkuryhmän treeneihin Jenten tuuraajana. Edelliskerralla puikkelehdin päättäväisen mummokoiran perässä pitkin parkkialuetta hihnan päätä tavoitellen. Törppöilyn kruunasi se, kun Neleh pinkaisi kesken lämppälenkin hallille ja jätti ohjaajapolon seisomaan typertyneenä pimeyteen. Hölmö vanhus. Jos joskus, niin tuolloin olisi kuulosta ollut hyötyä.

Nyt tsemppasin kytkettynä pitämisen kanssa ja onnistuimme hyvin. Treenit olivat täydelliset Nelehille. Neleh kirmasi, Neleh kerjäsi rapsutuksia, Neleh ilakoi ja Nelehillä oli hauskaa. Illalla maittoi uni.

Joulua edeltänyt terveystsekkaus kertoi, että Nelehin sydämen suhteen ei ole tapahtunut muutosta, myös Eolle on ilmestynyt pieni sivuääni ja Jente ja Krum saivat puhtaat paperit. Kuluvalla viikolla Jentelle kilahtaa viisi vuotta täyteen. Se tietää lisäjännitystä eläinlääkärireissuille.

Jente siis harjoittelee ja voi hyvin. Saimme kokea pidennetyn viikonlopun täydeltä Top Team -leiriä aivan kotoa käsin. Ulkoistin lapsenhoidon kokonaan, ja keskityin täysillä treeneihin. Rentouduin, iloitsin, nautin. Oli lajiharkkoja, fysiikkatreeniä, psyykkisiä pähkinöitä ja cheerleading-kokeilua. Teimme töitä täysillä ja parhaalla fiiliksellä. Kirmasimme niin lujaa kuin jaloista pääsimme ja taistelimme äärirajoille saakka. Ikinä en ole ollut fyysisesti yhtä lopussa harjoituksen jälkeen kuin silloin, kun miltei konttasin pois radalta. Eikä Jentekään helpolla päässyt. Mutta me ylitimme itsemme. Toteutimme omaa juttuamme.

Kroppaa kolottaa jokaisesta kohdasta. Mieli sen sijaan on virkeä ja levollinen. Ajatukset jäsentyivät uudelleen. Agility tuntuu helpommalta kuin aikaisemmin. Se on entistä hauskempaa. Saimme loistavia vinkkejä eri osa-alueille. Agilityn harjoitteleminen on tuskin koskaan ollut yhtä mieluisaa, kuin mitä se tällä hetkellä on.

Muuten, jos joku ihmettelee, miksi satunnaisen Jente-sepustukseni alla on video vaikkapa Sennistä ja sheltistä, en ole höyrähtänyt. Youtube on. En osaa käyttää sitä. Tapeltuani tovin videojättiä vastaan totesin pienuuteni ja luovutin. Ehkä en yritä upottaa enää yhtään filmiä.

2 thoughts on “Se ainoa ensimmäinen

  1. Kun haet juutuubi kanavasi, älä ota videota heti niistä suosituksista vaan mee sinne ”selaa videoita” -kohtaan jonka jälkeen haet videolle koodit. Mä ihmettelin tätä asiaa joku aika sitten kunnes kekkasin sen. 🙂

    • Kiitti vinkistä! Mä kokeilen, kunhan saan jotain (mukamas) julkaisemisen arvoista materiaalia. On ihan tyhmää, että vuosia hyvin toiminut asia pitää muuttaa joksikin ihan muuksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s