Vain minä, Jente ja TomTom

jente_tt3

Ei Imeväistä, ei vastuuta, ei rajoituksia. Kolmas Top Team -leiri Vantaalla oli huikea kokemus. Kaahasimme kolmen päivän ajan minuuttiaikataululla paikasta toiseen. Kroppa ja henkinen kestävyys laitettiin likoon. Mieli bailasi ja heitti volttia.

Pää alkaa vasta hiljalleen selvitä viikonlopun agilityähkystä. Sain jälleen selkeitä vinkkejä menomme kohentamiseen. Vappu puki tälläkin kertaa tunnistamattomia ajatuksia sanoiksi ja jakoi pulmatilanteisiin selkeitä toimintaohjeita.

Ensimmäisessä lajitreenissä Juhan opissa romahdin pohjamutiin jo kolmanella esteellä. Jente ei millään suostunut menemään puomin sijasta putkeen. Vaikka rata tuntui alunperin simppeliltä, ylitettävä muuri kohosi yhä korkeammaksi räpeltäessäni rataa eteenpäin. Koskaan en ole käynyt henkisesti yhtä pohjalla agilityssä kuin tuossa harjoituksessa. Onneksi Juha juoksutti niin kauan, että onnistuin kokoamaan suorituksen kelvollisiin palasiin.

Lauantai-iltana maitohapot polttelivat molempien lihaksia. Jente tuntui tahmealta. Ohjaukseni oli tahmeaa. Jarin treenissä tahmaisuus oikein korostui. Tällaisissa tilanteissa on hyvä muistaa, etten osallistu Top Teamiin tehdäkseni nollia vaan oppiakseni uutta.

Rankan leiriviikonlopun aikana Jenten rajallisuus agilitykoirana korostuu. Jentestä ei ole kaikkeen mahdolliseen. Toisaalta koutsit pakottivat tekemään asioita, joihin en uskonut Jenten resurssien riittävän. Realismi ei sittenkään ole absoluuttinen totuus.

Jenny ahdisti minut nurkkaan pelkojeni ja varomisieni kanssa. Kun unohdin turhanpäiväisen ahdistumisen, ratatyöskentelymme toimi aivan uudella tasolla. Jenny myös venytti keskittymiseni äärimmilleen, jolloin jopa Jenten heikosta keppiosaamiesta ilmeni arvaamattomia mahdollisuuksia. Jenten silmissä oli tyhjä cavalierkatse, joka ei yleensä johda mihinkään hyvään. Mutta kun oma fokukseni oli kohdallaan, Jente kepitti varmasti ja luotettavasti.

Olipahan viikonloppu. Fysiikkatreenissä irrotettiin kaikki, mikä irrotettavissa oli. Jotta joutenoloa ei varmasti syntyisi, leiripakettiin kuului luentoja ja improvisointia. Yökyläily Jenten Saku-isän luona oli Jentenkin mielestä ratkiriemukasta. Pääosa vierailustamme kului kuitenkin koteloituneena makeassa unessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s