Kuinka selviytyä vauvan kanssa agilityvuodesta ilman hermoromahdusta

Vauvamme ei ole enää vauva ollenkaan. Näillä puheilla olkoon Imeväinen tästä eteenpäin Pätkä. Jätän vauvavuoden taakseni kokoamalla täysin subjektiivisen selviytymisoppaan koiramaisen elon ja pienen nyytin yhteensovittamisesta.

Eli:

Heti pienen ihmisen elämän ajanlaskun alkutaipaleella olo tuntuu kevyemmältä, sporttisemmalta ja timmimmältä kuin koskaan aikaisemmin. Mielikuvissa uusi uhkea venusmainen minä kykenee radalla boltmaisiin suorituksiin. Matka kuvitelmasta todellisuuteen saattaa olla arvioitua pidempi, mutta tässä vaiheessa ei kannata kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin.

IMG_4718

Kotona käy selväksi, että iholla loisiva ihmistoukka rajoittaa vapaa-aikaa jonkin verran. Kaikki on vauvan kanssa vähän hankalaa.

Vauvelin seurassa on helppoa jämähtää neljän seinän sisälle. Se on oikein hyvä vaihtoehto, ja sitä kannattaa harkita vakavasti. Toisaalta oikealla asenteella kaiken-sen-mitä-ennenkin tekeminen onnistuu aivan varmasti. Kaikki on yhtä kuin järjestelykysymys.

Etenkin silloin, kun vauvan päivä on kotioloissa pelkkää hirviöpisteiden kerryttämistä, et häviä mitään kokeilemalla ulkoilmaa. Vauvat ovat mystisiä otuksia, jotka ulkoillessaan yllättävät usein hyvällä käytöksellään. Aina ei tietenkään voi sujua, ja jossain vaiheessa kaikki menee pieleen. Koiraihmisen sopeutumiskyky yllättävissä tilanteissa on kuitenkin yleensä hyvä.

Kentälle kannattaa suunnata mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Positiivinen ehdollistaminen ja siedätyshoito pätevät koiran lailla myös vauvaan. Pian huomaat, että ihmistaimi on vinoutunut peruuttamattomasti tykkäämään koirista älyttömän paljon. Koiratouhuille kehittyy lähes hypnoottinen vaikutus. Parhaimmassa tapauksessa tuhiseva käärö tainnuttuu tuntikausiksi tutun taustamelun ansiosta. Kun maailmankuva vähitellen laajentuu, vauvasta kehittyy kernaasti nelijalkaisten harrastuksia tarkkaileva agilitytaituri.

IMG_5968

Vauvan läsnäollessa agilitystä tulee välineurheilua. Kaikilla ei ole hoitopaikkaa, johon lykätä vauva edes joskus. Kun agility on lisäksi koko perheen yhteinen harrastus, vauvan on kuljettava kätevästi mukana. Ensimmäinen askel kohti paikasta riippumatonta vanhemmuutta on kantaa vauvaa. Siinä tapauksessa, että liinailu on yhtä päättymätöntä solmua, suosittelen kantoreppua. Manduca pelastaa, kun vauva on takertuvaa sorttia tai metsässä lenkkeily on henkireikäsi.

Monet vauvat viihtyvät vaunuissa. Maasto-ominaisuuksiin on syytä satsata siltä varalta, että vauva tulkitsee laitteiston paholaisen karavaaniksi ja lataa kaiken vauvanraivonsa menopeliä kohtaan. Tällöin vaunuja voi hyödyntää kantojuhtana: beibi kainaloon, ja valtava määrä rompetta siirtyy ilmakumipyörien päällä kevyesti ja näppärästi.

Kesällä sataa. Muodoton kahden euron jättiläissadeviitta on loistava suoja vauvaa kantavalle. Kukapa ei haluaisi olla muhkea möhkäle? Värinä jokin kirkuva on upea.

Iso teltta on plussaa. Semmoisen omistajana voit tarjota suojan kanssakilpailijoille. Tissitakiaisen pulleasormisessa otteessa on paitsi aikaa myös mielekästä tutustua uusiin ihmisiin. Ihmiskontakteja välttelevämpi tapa on nököttää teltan varjossa ja surffata älypuhelimella netissä. Suosittelen lämpimästi täysimetystä kesä- ja kevätvauvoille kesän kisaturneen ajaksi. Tämän helpommaksi, nopeammaksi ja hygieenisemmäksi ei reissumuonitus tule.

IMG_7483

Vauva matkassa lyhytkin treeniretki venyy helposti kolmituntiseksi. Tarvitaan kärsivällisyyttä – ja vaihtovaippoja. Mikäli treenaus toteutetaan ryhmässä, harjoitus ei ole pilalla, jos kakkavahinko havaitaan jo alkuvaiheessa. Sillä välin, kun kaverit lämmittelevät koirasi ja rakentavat radan, ehdit noutaa vaipat kauempaakin. Tapa tuskin toimii pitkällä tähtäimellä. Pian saatat huomata treenaavasi keskenäsi vauvasi kanssa.

Kuulokkeet ovat tarpeen meluisissa agilitytapahtumissa. Vempain soveltuu myös pienipäiselle aikuiselle. Koliikkisen vauvan hyssyttely kuulokkeet päässä säästää hermoja ja tärykalvoja. Jos pääsi on iso, hanki korvatulpat.

Aina ei pärjää yksin. Kun rataantutustumiset osuvat päällekäin, teltta lentää taivaan tuuliin, muki kaatuu ja koiraakin pitäisi liikuttaa, on vauvanhoito syytä ulkoistaa hetkeksi. Hyödynnä häikäilemättömästi seurakavereita, tuttuja ja tuntemattomia, kummeja, sukulaisia ja ratatyöntekijöitä. He ovat kullanarvoinen apu. Koiraväki on yllättävän vauvamyönteistä sakkia. Olet vauvoinesi ja leukapielillä roikkuvine silmäpusseinesi niin säälittävä näky, että ihmiset auttavat mielellään.

IMG_7386

Väsymys ja vauva kulkevat käsi kädessä. Yksi elämän harvoista totuuksista on se, että unen puutteeseen kuolee. Ole armollinen itsellesi. Liian kunnianhimoiset tavoitteet kuormittavat vauvavuotta liikaa. Agilitystä ahdistumisen sijaan ota mielummin tirsat.

Hyvistä aikeista huolimatta joskus ottaa päähän. Ei se mitään. Ihan jokainen vanhempi toivoo joskus, että piltti voisi painua Narniaan edes hetkeksi. Se menee ohi. Kyseenalaistamisajatukset, kuten miksi ihmeessä harrastan jotain näin typerää tai onko tässä nyt mitään järkeä, ovat vaarallisimpia. Ne on syytä torjua välittömästi.

Agility on parhaimmillaan sielun ja ruumiin irtiotto arjesta. Agility on se harvinainen oma hetki, aikaa ilman vauvoja ja murheita. Agility voi olla jopa palkitsevampaa kuin mitä se oli aikana ennen vauvaa. Agility on satsaus itseesi, vauvaasi, perheeseesi. Agilitydiilissä kaikki voittavat. Ja maailma pelastuu.

IMG_8549

5 thoughts on “Kuinka selviytyä vauvan kanssa agilityvuodesta ilman hermoromahdusta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s