Hups!

Perämerellä oli mahtavat hiihtokelit. Saimme sivakoida valkeutta hohtavassa luonnon helmassa toista viikkoa. Koirille se tarkoitti hihnatonta vapautta.

Pääsiäisloman jälkeen joudun poistamaan monta kohtaa en ole koskaan -listaltani. Kävin hierojalla, ajoin moottorikelkalla, enkä osannut valita pentua kolmesta narttuvaihtoehdosta.

Leikitin, lullutin ja lällytin Sydäntä koko viikon. Sydän on oikein hyvä pentu. Lauantai-iltana Majava iski naskalinsa käsivarsiini, tapporavisteli eikä päästänyt irti. Se oli siinä. Seuraavana aamuna lastasin autoon kotiinviemiseksi Majavan. Aprillia vain!

20130329-3-5344

© Robert Sonntag

Esa ei saanut haaveilemaansa Superlatiivia eikä Anoppi tälle räätälöityä Supernovaa. Sori! Chirpy Supernova, Aia edelleen, on ärsyttävä. Se on niin ärsyttävä, ärisevä ja puriseva, että saatoin saada juuri sitä, mitä halusin. Tai sitten kehitin itselleni kasan ongelmia.

Aia vaikuttaa täydellisen yhteensopivalta kanssaniAiassa ei ole muuta vikaa kuin se, että siitä kasvaa koikkeri. Kunpa se ei kahden vuoden kuluttua söisi Pätkää, terrorisoisi laumaamme ja lahnailisi agilityssä. Muuta en toivo enkä odota. Paitsi sitä, että se jättäisi kodin irtaimiston rauhaan.

Pennun piti olla paimentavaa tyyppiä, mutta toisin kävi. Oman shetlantilaisen hankkiminen osoittautui paitsi vaikeaksi myös raadolliseksi. Sellaisen olisi saanut ehdoilla, jotka Kennelliitto totesi yksiselitteisesti kohtuuttomiksi. Soitin, ja kysyin. Aina on niitä, jotka menevät lankaan. Tällä kertaa se en ollut minä. Minulla kävi huippuhyvä tuuri. Ei tullut puikkonokkaa, mutta sain koirani kasvattajaksi Anopin. Anoppi ei huijaa.

Kaiken maailman ihmeelliset lisäehdot, korvamerkinnät ja salamyhkäisyydet lamaannuttivat tarmoni odottaa ja etsiä sheltinpentua. Samoihin aikoihin astutimme Thelmaa Ollilla. Vakuutuin molempien luonteesta. Agilityhurjuus on plussaa muun hyvän päälle. Thelma pyöräytti viisi palleroa ihanteellisella sukupuolijakaumalla. Siinä vaiheessa päätös oli selvä ja käänsin kelkkani lopullisesti.

Pitkäkuonoisista unelmista huolimatta jumitan spanieleissa edelleen. Kooikerhondje on aina seikkailu, mysteeri. Kohtalo on heittänyt haasteensa. Otan sen vastaan.

Kiitän suuresti Kaisaa, jonka hellässä huomassa thollit ovat saaneet parhaat mahdolliset lähtökohdat. Oikein iso kiitos Anopille käytännön asioiden hoitamisesta, reiluudesta ja luottamuksesta. Esalle kiitos tuesta ja turvasta elämän aallokossa. Kiitoksia kaikille vilpittömille ja ihanille ihmisille, joiden kanssa olen ollut yhteyksissä pentuprojektin tiimoilta.

Kun yksi vaihe päättyy, toinen alkaa. Jokaisen Super-pennun taival jatkuu kokeneessa agilitykodissa. Lykkyä matkaan ja kaikkea hyvää Ego, Dave, Veea ja Utu! Tästä se lähtee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s