Kesänkaunis Jyväskylä

Kauden viimeinen Top Team -leiri, verraton seura, kiva leiripaketti, matka ilman vastuuta toisesta ihmisestä ja ilma kuin minä tasan vuosi sitten. Edes päävalmentajan puuttuminen ei latistanut fiilistä. Oli kivaa.

Aika on lentänyt – juurihan aloitimme TT-taipaleen. Nyt, kun luon katseeni menneeseen talveen, hahmotan ottaneeni himoitsemani askeleen eteenpäin. Olemme yhä raaka tomaatti. Mutta nyt meidät on viety ikkunalaudalta kasvihuoneen lämpöön. Yksi suunta piirtyy tajuntaani. Se on eteenpäin.

Jenten TT-matkaa varjosti koiran nopeuden hiipuminen. Jente ei ole ollut oma itsensä. Huomasin sen ensimmäisen kerran Turussa. Tsekkautin sydämen ja raahailin fysioterapeutille. Ei vakavia löydöksiä. Meno kiinnitti jälleen huomion Lempäälässä, omissa treeneissä, Vantaalla, Krumin aluevalkussa ja nyt Jyväskylässä. Parin viikon päästä Elina-fyssari vastaanottaa meidät jälleen. En usko, että Jentestä löytyy suurta kaiken selittävää ongelmaa. Kevään aikana olen hyväksynyt, että koirani on 5-vuotias agilityvanhus.

Dramaattista? Nääh. Tulevaisuuden näkymäni ovat yhtä täynnä kukkasia kuin Pätkän puhe. Eli toistaiseksi kakkasia, mutta kyllä se vielä oppii. Meillä on Jenten kanssa juttu, joka toimii. Se on kaikki, mitä agilityssä tarvitaan. Suunnitelmani ovat selvät. Olen saanut paljon eväitä. Syksyn tullen tiedän, mitä ja miten treenaamme.

Jarin TT4-treenissä kompuroin tuttuun tapaan. Kolme estettä, töks, kaksi estettä, töks, kolme estettä, töks. Ja sitä rataa. Jep, virheistä oppii, ei nollista. Vapun kanssa avattiin tätä treenaamissolmua. Viikonlopun ainoa videolle osunut pätkä on Jennyn treenin lopusta, josta kooste alla. Päätöstreenissä puhalsimme yhteen hiileen. Jente oli hitaanlainen, mutta yhteispeli toimi. Hituroimme yhdessä. Se on tärkeintä. Olin oikein tyytyväinen. Olemme kehittyneet. Minä olen kehittynyt.

TT-sakissa on ollut ilo treenata. Valmiiseen muottiin ei tarvinnut pusertua. Tsemppi ja motivaatio olivat korkealla. Anna hoiti ansioituneesti järjestelyt. Jokainen koutsi omistautui suurella työllä. Vapun ryhmäsessiot olivat ylläri. Niihin todella heittäydyttiin täysillä mukaan, mikä teki avautumisesta ja avun saamisesta helppoa.

Neleh-aikoina kokeilin siipiäni b-maajoukkueessa. TT:n suurin ero bemariin verrattuna on valmennussysteemin pysyvyys ja kokonaisvaltaisuus, jossa piilee kauden kenties tärkein oppi: agility ei ole vain agilityä.

Top Team on toimiva konsepti, joka vaikuttaa suoraan suomalaiseen agilityyn. Toivottavasti toiminta jatkuu välivuoden jälkeen. En epäröisi hakea uudestaan mukaan, jos koirani olisi tarpeeksi näppärä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s