Tällaisena päivänä on vaikea kuvitella, että huomenna saatan kaivata pitkiä kalsareita

Juhannus. Aivan hyvin siitä selvittiin. Vihkisormus irtisanoutui jo hyvissä ajoin. Yksi pikkuinen sormi piti paikata päivystyksessä. Rauhallinen kotijuhannus yksivuotiaan seurassa siis.

Juhannuksen henki valtasi Jenten. En keksi, mikä muukaan siihen olisi iskenyt: juoksi niin kuin ei olisi koskaan juossut. Tupsahti näkyviin vain tasatakseen hengitystään ennen seuraavaa rundia.

Vaikka Krum on arjessa huomaamaton varjonkaltainen ruskea viuhahdus, lenkillä sen poissaolon huomaa. Jente menee missä lie, pennusta ei ole pitämään laumaa kasassa, kuuroista en edes aloita. Krum on menopelin vetävä pyörä.

Omasta puolestaan Krum on pärjännyt Helsingissä kerrassaan hyvin. Se ei tarvitse lääniä juostakseen kuten eräät nimeltä mainitsemattomat cavalierit. Krum on yhden miehen työkoira.

Juhannuksena pitää tietysti uida. Suuntasimme Vagina-biitsille. Se on ollut vakiorantamme siitä saakka, kun muutimme Kaukajäven kainaloon. Hiekkapohjaisessa, nopeasti syvenevässä piilopaikassa pulikoivat onnellisesti sekä koira että emäntä. Mikä parasta, siellä ei ole koskaan ollut ketään.

Aia-Maikkeli vetelee koiraa siinä missä muutkin. Se ei ole aivan Veea-siskon veroinen nautiskelijakroolaaja, mutta kyllä Aiasta vielä vesikreisi koira leipoutuu.

Sinne on helppo löytää.

Sinne on helppo löytää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s