Tämä tässä näin on koikkeri

Sen nimi on Aia, ja se on melkein viisi kuukautta vanha. Se kasvoi viime viikolla korkeammaksi kuin Jente. Lyhyempi se vielä on, ja kiloa keveämpi.

Aia tykkää juosta ja mennä. Se ryntäilee mielellään Jenten perässä. Useimmiten Aia saa kiihdytellä yksinään. Se ei millään saa Jenteä kiinni. Aia on nopea, muttei tarpeeksi. ”Jonain päivänä”, koikkeri ajattelee, ”jonain päivänä!”

Aia ei tykkää käskyistä istu ja maahan, valjaista eikä siitä, että seison. Kaksi jälkimmäistä solmua aukenivat sen sileän tien naksuttelemalla. Kaksi ensimmäistä eivät ole minulle niin tärkeitä, että olisin jaksanut tehdä niiden eteen mitään.

Aia kammosi taannoin koirien haukkumista, jopa Krumin. Ei kammoa enää. Pentuhäröjä.

Kolmikuisena Aia käyttäytyi kerran kuin tuhma koikkeri toista koiraa kohtaan. Muutoin se on tykännyt lajitovereistaan. Odotan jännityksellä, mitä tapahtuu, kun kaikkia kaveraava pentuus haihtuu ja koikkeri jää jäljelle.

Aiassa on kaksi asiaa, joiden perusteella se eroaa selkeästi Quita-mummostaan. Aia tahtoo leikkiä ihmisen kanssa. Kun Aia leikkii, se ei yritä hillitä itseään. Ollessaan toimelias Aia lähestyy ihmistä pyytääkseen tekemistä. Ensin luulin, että se haluaa vain ruokaa. Mutta se todellakin on ihan tosissaan.

Aia ei pure kiinni kaikkeen niin kuin ennen. Se on oppinut kohdistamaan tarmonsa järkevämmin. Jos sormi on järjen tiellä, maitokulmuri tikkaa kynnestä läpi. Kokeiltu on. Mutta ei se tahallaan. Pian hampaat vaihtuvat tylpempiin.

On Quita-mummon vika, ettei Aia ole saanut kasvaa vapaasti. Kun hankin koikkerin, pohdin, antaisinko sen kasvaa pellossa. Vuoden kuluttua olisin kysynyt, viitsisikö se tehdä jotain puolestani. Mitä koikkeri olisi tehnyt?

Ei. Minun koikkerini ei päätä mitä se tahtoo tehdä, ja mitä se ei tee.

Alan pitää Aiasta, vaikka se onkin koikkeri ja vasta pentu. Siinä ei ole mitään, mistä ei voisi tykätä. Kohtelen Aiaa niin kuin se olisi melkein aikuinen koira. Aialta voi vaatia, ja Aia osaa tehdä. Pentuhan se toki vielä on cavalierin koosta huolimatta.

Olen keskittynyt filmaamaan Aiaa hyvin vähän. Kuvaaminen on sen verran hankalaa, että keskityn mielummin oleelliseen. Jos videon jaksaa katsoa loppuun saakka, ymmärtää hyvin miksi.

2 thoughts on “Tämä tässä näin on koikkeri

  1. Voi elämä mikä hyvänmielen video:D Suloinen ja hupaisa Aia-pentu!! Ja hauska pieni kuvaus-assistentti, loppuhuipennus kruunasi kaiken:D

    • Olen oikein ylpeä Aiasta, kun se osaa keskittyä tehtäviinsä kaiken menon ja mäiskeen keskellä. Tämän assistentin ansiosta erillistä häiriötreeniä ei tarvita – hän osaa yllättää joka kerta. 😀 Täytyy kyllä myöntää, että temputtajaa häiritsee ajoittain jonkin verran, kun avustaja suorittaa tempun koiran puolesta tai hävittää rekvisiitan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s