Se oli Neleh. Ei pysynyt neljän ihmisen ja kahdeksan muun koiran messissä. Tarina on tuttu: Neleh tunsi reitin, haisteli omia polkujaan ja lähti kotiin, kun ketään ei näkynyt. Eilinen harhailu katkesi lyhyeen, sillä väijyimme Sennin kanssa hyvissä asemissa pahuksen spanielivanhusta. Tänään sijaintimme oli huono. Emme olleet tarpeeksi nopeita.
Pitäisikö huolestua, jos neljän päivän aikana jättää yhden koiran yöksi rappukäytävään ja hukkaa toisen kaksi kertaa?
Krumia yöllinen seikkailu ei hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Lassie pysyy kotiovella vaikka maailman tappiin. Krum uskoi koko ajan siihen, että ovi jossain vaiheessa aukeaisi. Ja aukesihan se, aamulla.
Päistikkaa 