Minä olen kiusaaja ja kasvattajat saavat tehdä mitä haluavat

Miten tähän on tultu? Koin vääryyttä, jonka tiimoilta Kennelliitosta kehoitettiin tekemään tutkintapyyntö. Niin tein, ja otsikossa lopputulos seisoo.

Anteeksi kaikki muut pennunostajat! Yritin puolustaa oikeuksiamme viidakossa, jonka kiistattomia kuninkaita ovat ahneet kasvattajat. Tuulimylly kääntyi, ja siipi musersi pienen ääneni alleen kuin nyrkki itikan.

Me koiraa hankkivat voimme vain toivoa, etteivät yhä useammat kasvattajat saa vihiä asiasta. Siis siitä, että he voivat käyttää Kennelliton nimeä väärissä yhteyksissä, polkea valmiit sopimuspohjat ja kasvattajasitoumuksen sekä sisällyttää kauppaehtoihin kohdan koiran jalostuskäytöstä täysin rajoituksetta. SKL myöntää, että sellainen on rumasti tehty, mutta ei puutu asiaan. Ei ole resurssejakaan. Aluksi kanta oli selvä. Yhtäkkiä sitä ei ole lainkaan.

On moukan tuuria löytää hyvää tarkoittava pienimuotoinen shelttikasvattaja, jolle syntyy pentuja. Tulevaisuuden näkymissä pennun voi kuvitella ostavansa vain hyvä veli -verkoston kautta. Silloinkin kasvattaja luultavasti lisää kauppakirjaan pari lisäpykälää, joilla sitoo koiran itseensä. Lienee helpointa etsiä narttupentu sellaisen rodun parista, joka ei ole kohtuuttomien sijoitusehtojen, epäedullisten leasing-sopimusten ja salassapidon ryvettämä. 

Taipaleemme shetlanninlammaskoiran kanssa taitaa olla tässä. Emme suostu ryhtymään kasvattajan pelinappuloiksi.

Kuinka paljon sinä olet valmis maksamaan koiranpennusta? Mihin muuhun ja kuinka pitkäksi aikaa suostuisit altistamaan koirasi?

18 thoughts on “Minä olen kiusaaja ja kasvattajat saavat tehdä mitä haluavat

  1. Suostun maksamaan 1200 e omaksi tulevasta pennusta alvilliselta kasvattajalta. Jos pentu tulee sijoitukseen, niin voin maksaa kolmanneksen hinnasta takuumaksuna, joka palautuu omistajuuden siirtyessä minulle (vain yhdestä olen maksanut). Omistajuus siirtyisi minulle yhden pentueen tehtyään (ei rajoituksia määristä tai sukupuolista) tai viimeistään neljän vuoden iässä. Uroksen ollessa kyseessä, neljä pentuetta saatuaan tai neljän vuoden iässä. Olen antanut nartun liisaukseen, jolloin sain yhden pennun hinnan (tai pennun) palkkioksi.

    Olen ollut niin pöyristynyt kuullessani sheltti-piirien täysin kohtuuttomia vaatimuksia ja mielestäni niihin pitäisi puuttua. En voi käsittää, että sellaisia voi kukaan pitää kohtuullisina ja siellä ne kuulostavat olevan normaalia käytäntöä. Ja koska Kennelliitto on jaellut sanktioita paljon sijoitusehdoista, niin luulisi ottavan kantaa. Tosin en tiedä oletteko olleet ostamassa pentua vai ottamassa sijoitukseen, saati millaiseen sopimukseen teitä oltiin pakottamassa. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää ja myös, että keneltä kasvattajalta…

    T. nimimerkki 2 omaa, 2 urossijoitusta, 1 narttusijoitus & 1 liisaus (4000 mk x 2, 0 mk/€ x 2, 400 €, 0 €)

    • Ostopentua ei ollut mahdollista saada: kaikki narttupennut sijoitettiin tai liisattiin, ellei niissä ollut luovutusiässä jotain vikaa. Sijoitussopimus tehtiin vain kahdesta pentueesta (ainoana perusteluna rodun pieni pentuekoko). Leasing-sopimuksessa ostajalle jäivät maksettavaksi alennettu hinta (1300 euroa) ja viralliset terveystutkimukset ja näyttelyt. Kohdunvuokran korvaus olisi ollut 120 euroa per pentu. Pennutuksesta ei olisi voinut kieltäytyä. Liisauksessa kasvattaja siis tekee voiton, mutta ei häviä mitään. Ei tullut kauppoja.

      Kennelliiton lakimiehen mukaan SKL:n sopimuspohjat sallivat lisämerkinnät eikä niihin voida tai haluta puuttua. Ehdotin Koiramme-lehteen juttua kohtuullisista kauppaehdoista, mutta ajatus torpattiin, koska niiden määritteleminen on sekin kuulemma liian monimutkaista.

      Vaikuttamisen keinot ovat laihat. Puhun tapauksesta avoimesti asianomaisten oikeilla nimillä, mutta en julkaise nimiä netissä. En vastusta yksittäisiä henkilöitä, vaan kohtuuttomia ehtoja, joita useampi shelttikasvattaja käyttää.

      • Tuo kuulostaa juuri niin järisyttävältä kuin olen kuullut muitakin :/ Mutta olen kyllä yllättynyt shelttien hinnasta, jos kerta alennettu on 1300, huh. Ja tuo liisaushinta on suorastaan naurettava, puoli vuotta harrastuksista pois ja odotettavissa on kolme, neljäsataa euroa. Ja ehkä sheltistit voisivat miettiä mitä voisivat tehdä saadakseen pentuekoon rodun koon mukaiseen määrään. Oma, rotumääritelmän mukaisesti shelttiä pienempi rotu saa normaalisti 4-6 pentua. Ja chihuissakin on linjoja, joissa tulee neljää pentua…

        Todella harmillista ettei kennelliitto ottanut kantaa asiaan ja vielä lehtikin torppasi. Olisi todella ollut hyvä aihe ja monelle ehkäpä herättäväkin. Ymmärrän myös mikset julkaise täällä nimeä, ehkäpä näemme kisoissa, niin voin tulla livenä utelemaan 🙂

  2. Kennelliitto suosittaa, että sijoitusnartun vakuusmaksu on ½ koiran hinnasta. Mulla on sijoituksessa sheltti, jonka omistajuus/sijoitus/pennutuskiemurat todennäköisimmin menevät vituralleen (tässä mainitsemattomista syistä). Koira on sijoituksessa kahdesta pentueesta, sillä on tuontikoira. Tämän hyväksyn täysin, mutta suomalainen kasvatti/sheltti sijoitetaan kahdesta pentueesta pentuekoon vuoksi -on täysin alhaista käytöstä kasvattajilta! Ahneutta sanon minä! Se riski otetaan, kun sijoitetaan, että ei tiedetä mitä tulee, on se sitten yksi kaksi taikka 7 pentua. Jos on pakko saada jatkoa nartustaan, on se parempi jättää kotiin. Olen sijoittanut omia kasvatteja. Sijoitan aina yhdestä pentueesta, ja jos en käytä, saa haltija koiran ilman lisämaksua -aivan Kennelliiton suositusten mukaan. Tiedän paljon kasvattajia, ketkä myy kasvattejaan täydellä hinnalla, sisältäen omistajan maksamat terveystutkimukset ja kasvattajalle esim. yhden pentueen tai astutuksen. Kohtuutonta! Tuolloin pitäisi koiran ostohintaa jo pudottaa. Olen myös liisannut narttuja sopparilla, jossa 1-3 pentua suo omistajalleen 15% pennun hinnasta ja 4 tai enemmän pentua antaa 1 pennun hinnan taikka pennun. Ei tällä kukaan kasvattaja pääse rikastumaan, tai ehkä se johtuu siitä, että pyrin siihen, että sopimukset kestää päivänvalon ja niistää puhuttaessa, voidaan todeta oikein toimitun. On valitettavaa, että ahneus ajaa osan shelttikasvattajista riistämään ruusunpunaisilla laseilla katsovia pennun ostajia. Upeaa mahtavaa hienoa, että asiasta puhutaan suoraan ja ääneen! Hyvä te!

    • Kiitos kommentistasi. 🙂 Mitä enemmän kuulen shelttikauppojen omituisuuksista ja juttelen eri rotujen harrastajien kanssa, tulen yhä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei shelttipiireissä ole kaikki aivan kohdillaan.

      Pentuekokokortti oli kieltämättä melkoinen yllätys. Shelttien pentuekoko on samaa luokkaa cavalierin ja monen muun rodun kanssa, kahden pentueen vaatimus ei ole. Kasvattaja on taitava puhuja. Hän kehoitti jopa soittamaan Kennelliittoon, josta kantansa vahvistettaisiin. Ei kai kuvitellut, että oikeasti soittaisin, koska ei vahvistettu.

  3. Todella kohtuuttomat ehdot!! Onneksi et suostunut, sillä jokainen, joka tällaiseen suostuu, lisää tällaista tarjontaa. Tyhmä se on joka maksaa, ei se joka pyytää. Joku (idiootti) tuonkin pennun varmaan itselleen lunastaa. En kertakaikkiaan voi käsittää, miten ihmiset lankeavat tällaiseen huijaukseen. Kennelliitto ei varmaan VOI puuttua tähän, sillä laki määrittelee kauppoihin liittyvät asiat. Laki sanoo, että jokainen saa myydä omaisuuttaan niin kalliilla ja niin monimutkaisilla ehdoilla kuin haluaa. Ostaja sitten päättää, haluaako hän tehdä kaupat vai ei. Eri asia on, jos ostajaa ei ole informoitu ehdoista ennen kauppaa. Mutta kun kaikki ehdot on paperilla, niin sitten ostajan täytyy vain miettiä, haluaako kaupat tehdä vai ei. Jos ”nimen” laitaa alle, niin se on vaan voi voi.

    • Ikävä kyllä suurin osa pennunostajista on täysin ummikkoja koirakaupoissa. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka etsivät lemmikkikoiraa. He eivät osaa kyseenalaistaa vakuuttavaa kasvattajaa eivätkä siten äänestää jaloillaan. Tässäkään tapauksessa sijoitussopimuksen allekirjoittajaa ei ollut vaikea löytää.

      Kennelliitolla nimenomaan olisi keinoja vaikuttaa puhdasrotuisten koirien jalostukseen, jos tahtoa löytyisi. Täytyy muistaa, että kasvattaja on Kennelliitolle hyödyllisempi kuin tavallinen koiranomistaja.

  4. Todella ikävää ettet saanut pentua. Ehdottaisin kääntymään toisen kasvattajan puoleen mutta käsitin että sheltin metsästys saa jo riittää. Itse harrastava en halua sijoitus/leasing koiraa, vaan ostaa koiran suoraan itselleni näin en joudu suremaan osuuko pennutus kannaltani huonoon kohtaan jne. Luonnollisesti myyjä voi myydä tuotteen (tässä siis koira) täysin haluamillaan ehdoilla. Yleensä jo hyvin alku vaiheessa pentuhankinta prosessia tulee puheeksi haluaako henkilö ostaa pennun vai tehdään muunlainen sopimus ja millainen tämä sopimus ja sen ehdot ovat. Minulle jäi siis epäselväksi oliko alussa puhetta erilaisita ehdoista vai pimitettiinkö ehdot jollakin tavalla sinulta? En oikein osaa kannattaa tapaa jossa rodusta riippumatta ehdot olisivat aina samat.

    • En valinnut yhdistelmää umpimähkään. Lemmikiksi kävisi toki pentu kuin pentu. Asetan harrastuskoiralle tiettyjä edellytyksiä, joita ei ole helppo täyttää, koska varsinaista agilitykoirakasvatusta ei ole olemassakaan.

      Epäilykseni saada ostopentu osui oikeaan, kun yksikään narttupentu, jossa ei luovutushetkellä ollut selvää vikaa tai puutetta, ei tuona aikana siirtynyt kennelistä eteenpäin ilman sijoitus- tai leasing-sopimusta. Ilmaisin ennen pentueen syntymää mahdollisuudesta solmia SKL:n sijoitussopimus, joita kasvattaja vahvisti käyttävänsä. Vaatimuksen kahdesta pentueesta kasvattaja esitti parin kuukauden kuluttua vierailun päätteeksi, kun olimme tulleet toiselta puolelta Suomea katsomaan pentuja ja varausmaksu olisi ollut ajankohtainen.

      Olet oikeassa: luonnollisesti myyjä voi hinnoitella tuotteensa täysin vapaasti. Ylihinnoittelutilanteessa kasvattajan olisi toki ollut reilua kertoa jo hyvissä ajoin, etteivät hänen koiransa sovellu tavoitteelliseen agilityharrastukseen.

      Siirryin iloisin mielin toiseen rotuun, jonka parissa oikeuksieni puolustamisen sijaan voin keskittyä oleelliseen – kouluttamaan koiraani.

  5. Esa tässä hei. Teen laskutoimituksen, yleisön pyynnöstä.

    KoiraNetin tilaston mukaan sheltti synnyttää keskimäärin runsaat kolme pentua.

    Osa kasvattajista myy terveen sheltin 1 400 euron hintaan.

    Tuottoa yhdestä keskimääräisestä pentueesta kertyy ei 1 400 euroa, ei 2 800 euroa, vaan 4 200 euroa.

    Oletetaan, että kasvattaja sijoittaa keskimääräisestä pentueesta yhden nartun.

    Oletetaan, että keskimääräinen narttu synnyttää aikuisena keskimäärin runsaat kolme pentua.

    Tuottoa yhdestä keskimääräisestä sijoituspentueesta kertyy ei 1 400 euroa, ei 2 800 euroa, vaan 4 200 euroa. Tähän ynnätään luonnollisesti yleisen hintatason nousu, inflaatio.

    Tästä keskimääräisestä 4 200 eurosta kasvattaja menettää 1 400 euroa keskimääräisen sijoitussopimuksen vuoksi.

    Keskimäärin jäljellä on 2 800 euroa. Tästä, jos kasvattaja on höveli, kuluu 1 400 euroa uroksen maksuihin ja nartun terveystarkastuksiin ja näyttelyihin.

    Käteen jää keskimäärin 1 400 euroa.

    Siis: TUHATNELJÄSATAA EUROA SILKKAA VOITTOA keskimääräisestä pentueesta. Useimmat kasvattajat eivät maksa veroa.

    Siinä vaiheessa, kun kasvattajalle ei riitä KESKIMÄÄRIN TUHATNELJÄSATAA EUROA VOITTOA, kasvattajan on syytä vaihtaa ala tuottoisampaan.

    Sheltillä kahden pentueen sijoitussopimus EI OLE PERUSTELTU pienellä pentuekoolla.

    Jos kasvattaja perustelee sopimusta pentuekoolla, kyse on PENTUBISNEKSESTÄ.

    Ulkomaantuonnit ovat asia erikseen.

    Hytyn vanhemmat eivät olleet eivätkä ole poikkeusyksilöitä.

    • Kiitos tästä yksinkertaistuksesta! Kun naapurin koira sitten saa kahdeksan pentua, ruohon rehotus aidan toisella puolella suorastaan polttaa silmiä vihreydellään. Ja kateus ottaa kasvattajasta vallan.

  6. Päivitysilmoitus: Kiitos some! | Päistikkaa

  7. Minusta Esan laskuesimerkki on kovin vajaa siis ainakin jos puhutaan shelteistä. Siinä ei ole otettu huomioon ollenkaan jos kasvattaja maksaa terveystarkastukset (tarkoitan pevisan mukaisia tarkkeja), näistä meinaan tulee jo ihan kelpo summa. Entä vakuutukset eli osa kasvattajista maksaa myös osan koiran vakuutusmaksusta? Entäpä matkakulut? Eli kasvattajalle tulee myös kuluja sijoituskoirasta. Valitettavasti shelttien hinnoissa ei suomessa ole hajontaa vaikka kyllä pitäisi! Itse harrastajana katson että todella monista tehdyistä yhdistelmistä en maksaisi edes 100 euroa mutta toisaalta taas löytyy yhdistelmiä joista olisin valmis maksamaan vaikka 2000 euroa. Ps. luulen että se naapurin koira (8 pentunsa kanssa) ei ole sheltti ja kysymys kuuluu onko ko koira ja hänen sisaruksensa sekä aikaisemmat pentunsa tutkittu ja terveiksi havaittu?
    Toisaalta kerroit että pentu ei ollut umpimähkäinen valinta vaan tarkan harkinnan tulos. Tämä kommentti on mielestäni ristiriidassa muun kertomasi kanssa. Tai siis jos Esan mukaan koira ei ole mitenkään erityinen (hän tietänee yhdistelmän) mutta itse pidit koiraa erityisenä ja juuri sinulle sopivana. Tarkka harkinta mielestäni tarkoittaisi sitä että kasvattajan ehdot olisivat tiedossa jo hyvissä ajoin ennen kun odotettu pentue on edes syntynyt, nyt asia tuntui tulevan sinulle jotenkin yllärinä. Eli oliko huolellinen etukäteistyö kuitenkaan tehty kunnolla?
    Itse koen parhaaksi tavaksi tehdä paljon etukäteistyötä löytämällä kasvattaja, jonka kasvatit ja kasvatus filosofia ovat sellaisia joita kannatan. Sitten alkavat keskustelut kasvattajan kanssa eli selvitetän onko kasvattaja todellakin sitä mitä itse vaadin ja toisin päin. Tämän jälkeen alkaa odottelu (voi kestää vaikka vuosia) että sopivasta yhdistelmästä syntyy sopiva pentu. Harrastuskoiraa hankittaessa huolellinen etukäteistyö on mielestäni välttämätöntä.
    hanna – Sheltti maailmaa suomessa vuodesta 94 seuranneena ja belggari maailmaa vuodesta 98.

    • Laskuesimerkki on oikein pätevä. Voin vakuuttaa, että keskimääräisellä 2 800 euron pennutusbudjetilla vakuutan cavalierini, tutkitutan sen silmät, polvet ja kallon, käytän sitä näyttelyissä, matkustan bensiinimoottorilla Tampereelta Utsjoelle ja takaisin yöpyen matkalla huokeasti, maksan astutusmaksun ja rekisteröinnin sekä ruokin pennut ja emän.

      Jos minä pystyn siihen, kyllä sinäkin pystyt.

      Verottajan varalle voi toki listata hinnan pentulaatikosta, -aitauksista ja -paketeista sekä pesuaineista, pihan aitaamisesta ja vaikkapa asunnon peruskorjauksesta. Lista on loputon.

      Kasvattajan on aina otettava se riski, että koira kuolee, sairastuu tai kantaa perinnöllistä sairautta tai alttiutta, tulee turhia astutusreissuja, auto varastetaan tai pallosalama tuhoaa olohuoneen. Nämä kustannukset eivät kuulu pennunostajalle, koska ne ovat osa elämää. Niin ei tapahdu keskimääräisesti.

      Kun tutustun uusiin ihmisiin, en ole lähtökohtaisesti epäluuloinen heitä kohtaan. Luotin kasvattajaan. Arvostan hänen tietotaitoaan ja kokemustaan edelleen. Pitkiä keskusteluja käydessämme, ymmärsimme hyvin toisiamme – ainoa eripura syntyi kauppaehdoista. Tahdon edelleen korostaa vastustavani ainoastaan ostajan kannalta kohtuuttomia lisäehtoja, en yksittäisiä kasvattajia, joita ongelman ytimessä on huomattavasti enemmän kuin tämä yksi.

      Sinisilmäisyyttäni en osannut edes ajatella, että sopimukseen tehtäisiin lisämerkintöjä. Peräänkuulutat ostajan vastuuta tiedonhankinnasta. Kuinka osaisin kysyä asiasta, jonka olemassaolosta en tiedä? Missä ovat kasvattajan velvollisuudet? Eikö kasvattajan tulisi itse hoksata kertoa tyhjentävästi suvun terveysrasitteista ja kaupan lisäehdoista eikä varsinkaan lykätä asiaa siihen hetkeen, jolloin sen on pakko tulla ilmi (ennen varausmaksun maksamista tai sopimuksen allekirjoittamista, jolloin ostaja olisi mahdollisimman kiintynyt pentuun)?

      On hyvin vaikea sanoa, maksaisinko 100 euroa koirasta, josta sinä maksaisit 2000 euroa.

      Näyttelyihmiselle seuraavaa kohta ei välttämättä aukene, mutta voin yrittää valaista tilannetta. Agilitykoiran kouluttamiseen kuluu useita vuosia. Se tarkoittaa lukemattomia koiraan kulutettuja tunteja, maksettuja koulutuksia, kilpailuja, tarvikkeita, välineitä ja matkakustannuksia. Agilitykoira on ensisijaisesti pitkäjänteisen koulutuksen tulos. Suurimman työn teen itse. Niin hyvää pentua, että maksaisin siitä 2000 euroa, ei ole olemassakaan (poikkeuksena tuontikoira). Koiran näyttelyarvo on yhdentekevä asia. Sheltti ei liioin ole niin terve rotu, että siitä olisi mahdollista löytää moitteetonta linjaa.

      Ristiriitasi liittyy edelliseen kappaleeseen: Hytyn yhdistelmä oli arvokas minulle, joka arvostan tiettyjä työn tekemiseen liittyviä luonteen ominaisuuksia, joita olen seurannut koirien aiemmissa jälkeläisissä usean vuoden ajan. Vanhemmilla ei ole meriittejä eikä painavaa näyttöä. Tunnistettavuussyistä en voi kertoa enempää, mutta voin vakuuttaa, ettei yhdistelmä ole erityisen arvokas Suomen shelttikannalle.

      Olen iloinen, että tuot esiin kasvattajien etua puolustavan kantasi. Ymmärrän täysin, että kasvattajan kannattaa tehdä sopimus, jossa hänen etunsa on maksimoitu ja velvollisuudet minimoitu tai siirretty kokonaan omistajan kontolle. Jäljelle jäävät oikeudet, joiden nojalla kasvattaja voi jatkaa tehokasta kasvatustyötään. Systeemi on nerokas. Ikävä kyllä se on myös pennunostajan huijaamista.

      On epärelevantti tieto, montako pentua naapurillasi on. Oleellisempi kysymys kuuluu, mikseivät keskimääräiset kolme pentua riitä sinulle. Jos pennun arvo on 2000 euroa, mistä hinta tulee, ja mitä saan vastineeksi? En ole kuullut vielä ainoatakaan perusteltua syytä kävellä SKL:n suositusten ja kasvattajasitoumuksen yli, vaikka sitä tässä puolustetaan.

      Päättelen siis, että syy on taloudellinen. Kasvattaja tahtoo pennuista voittoa.

      (En hämmenny arvostelusta. Minua on vihattu pitkään keskimääräistä nopeampien ja keskimääräistä menestyneempien agilitycavalierieni vuoksi. Yksi vihainen shelttimaailma ei paljoa vaakakupissa paina.)

      • Kamalaa tekstiä..toivottavasti pystyt ostamaan pentusi vaikka ulkomailta tai kasvattamaan itse. Voit sitten syyttää itseäsi 🙂

      • En aivan tavoita, mistä asiasta toivot minun syyttävän itseäni. Kommenttisi (nimetön, luonnollisesti) on niin huonosti argumentoitu, ettei siitä ota mitään tolkkua. On varmasti vaikea hahmottaa, että minulla voisi olla kokemusta siitä, mitä kasvattaminen, sijoittaminen ja pentujen myyminen on. Koiran tuomisesta ulkomailta minulla on pelkästään hyvää kokemusta. Asenteesi ulkomaalaisia koiria kohtaan on varsinkin kasvattajaksi pöyristyttävän halventava. Shelttimme hankimme kuitenkin lopulta aivan suomalaiselta kasvattajalta. Koira ei ole ollut huono sijoitus perinteisestä sopimuksesta huolimatta, joten syytän onnistuneesta ja kaikkia tyydyttäneestä yhteistyöstä paitsi itseäni myös lukuisia ihania ja fiksuja ihmisiä, joita ympärilläni parveilee. 🙂

        (En aio jatkossakaan hyväksyä shetlanninlammaskoiran sijoittamista kahdesta pentueesta tai täyteen kauppahintaan liitettyä leasing-sopimusta, jossa koiran haltija maksaa suurimman osan kuluista – siitä tässä on kysymys. En ole ajatusteni kanssa yksin: niitä ei hyväksy myöskään SKL, vaikkei se asiaan puutukaan. Olen siis kanssasi järkkymättömästi eri mieltä.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s