Kooikerin matka sydänkäpyseksi

IMG-20130718-WA0001

Aia 5 kuukautta, 34,5 senttiä ja 6,7 kiloa © Senni Kauppinen

En ihan totta jaksa mallata koiraa rakennekuviin. Tällä kertaa Aia sattui nököttämään kivellä sopivasti, kun kuvan kännykällään näppäsi Senni. Senni-parka lienee aivan kooikerkyllääntynyt Tampereen-visiittinsä jälkeen.

Aia on ohittanut pikkupentuuden. Aialla on jo järkeä päässään. Toistaiseksi Aia on ollut aivan täysijärkinen koira. Aia ei säpsyile eikä häröile. Välillä virta pursuaa yli äyräiden monen tunnin riennoista huolimatta. Se on hieno asia. Viisikuisena Aia on näyttänyt väläyksiä upeasta huutomerkin kera.

Aialla on taipumusta paineistumiseen. Silloin Aia luikkii omiin oloihinsa. Asia on tullut vähän kerrassaan ilmi temputtaessani koiraa, ei muulloin. Myös tämä on erinomaisen hyvä asia: opin kontrolloimaan itseäni ja Aiaa entistä paremmin. Estän mörköä nostamasta päätään agilitykentällä.

Paineistuminen liittyy toiseen seikkaan, jota olen pohdiskellut. Cavalierieni tavoin Aia ei tee töitä minulle eikä minua varten. En ehkä kiinnitäisi koko asiaan mitään huomiota, ja saattaisin jopa kuvitella, että se tekee, jos en olisi kokenut Krumia. Krumia, joka humaltuu jo pelkästä ajatuksesta saada toimittaa jokin tehtävä ihmiselle. Sellainen Krum on ollut siitä lähtien, kun se astui karhunpennun tassullaan kotiimme. Lapsinero. 

Krumiin vertaaminen pentuvaiheessa on turhaa. Krum painatti alusta saakka sormen osoittamaan suuntaan niin täysillä kuin kintuistaan pääsi. Se syttyi intohimoisesti agilityyn ja kaikkeen muuhunkin ensisilmäyksestä. Spanielin havainnoinnin kehittyminen laahaa Krumin vastaavaan nähden ainakin kuukauden jäljessä. 

Koikkerin peilaaminen Jenteen lienee asianmukaisempaa. Dokumentointi Jenten pentuajalta paljastaa, että Jente löysi todellisen juoksuvaihteensa 7-kuisena. Jente oli cavalieriksi melkoinen pentu, kuin agilitykoiraksi syntynyt. Aialla ei ole mitään hätää.

Palveleva taipumus on hyvin oleellinen seikka agilityn kannalta. En ihmettele yhtään, miksi ihmiset hankkivat bordercollien – moni palikka on täydellisesti kohdallaan ihan ilmaiseksi ja opettamatta. Työstän näitä asioita intensiivisesti Aian kanssa seuraavat pari kuukautta, meni syteen tai saveen. En tiedä, onko näyttelyihin jalostetusta spanielista koskaan samaan kuin paimenkoirasta. Tuskin hyvä spanieli on huonompi vaihtoehto kuin huono paimenkoira. Haluaisin kokea turbocockerin jo siitä syystä, että voisin havainnoida, mihin spanielista parhaimmillaan on.

Tällä hetkellä havittelen ruutia, jota näen päivittäin Aiassa enemmän kuin saan esiin. Juokseminen on päätehtävä numero kaksi seuraavien kuukausien ajan. Nyt eletään viimeisiä hetkiä, jolloin hyvä pohjatyö on tehtävissä.

Tiesin, etten valinnut helpointa tietä lähtiessäni työstämään koikkeria. Toisaalta tuskin jokainen oksa versoo Krumin kaltaisia helmiä. Haasteet on tehty voitettaviksi eikä Aia vaikuta lainkaan vaikealta haasteelta. Viisikuisesta on vaikea sanoa juuta tai jaata, kun agility on sitä, että välillä leikin varrelle osuu putki tai siiveke.

Totta kai tälläkin kertaa löytyy video, jossa yritän tuoda esiin viisikuisen Aian syvintä olemusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s