Meille kuuluu ajettuja kilometrejä, mummoloita ja sen sellaista. Lähdin Tampereelta Pätkän ja koirien kanssa. Kirjavien vaiheiden jälkeen palasin Tampereelle Pätkän ja Anopin kanssa.
Koirat jäivät maailman parhaimpiin hoitopaikkoihin. Aia meni Kaisan hellään huomaan. Se jäi pienenä sopulina juoksemaan ympyrää Thelma-mamman kanssa. Myös Jente lähti äitinsä luokse Sennilään. Kannuksen kannakset tömisevät, kun cavalierkaksikko fasuloi yhdessä. Vanhukset menivät lapsuudenkotiinsa.
Jenten Oulun-kisat eivät sujuneet hohdokkaasti. Neljä hylkyä. Jente ei osannut keppejä, rämähti ilkeästi rimoja päin ja paineli putkiin. Hyppäsi sentään hyvin, vaikka liikkui kivituhkalla nihkeästi. Oli minussakin vikaa. Viimeisestä radasta selvisi, jos oli koiraa nopeampi. En ollut. Hylky.
Ei tule kesää eikä arvokisoja ensi vuonna tällä menolla. Rehellisesti sanottuna motivaationi Jente-agilityä kohtaan on hukassa. Ei haittaa yhtään. Huomenna lennän Ameriikkaan enkä kanna huolta mistään. Hih hih hii.
Päistikkaa 