Jotta elämä ei olisi tylsää, koirat ovat Nelehiä lukuun ottamatta palanneet kotiin. Jalkani tajuavat taas, että autossa on polkimia kahden sijasta kolme. Arki on täällä taas.
Kannuksen toimintaleirillä Jente tuijotti Sennin lintuja, juoksi ja ui, oli vapaa. Lisäksi parivaljakko osallistui Oulussa cavalierien agilitymestiksiin. Hylkyjä tuli. Tuttuun tapaan. Meno oli silti kaikin puolin kivaa katsottavaa.
Krumin hemmotteluloma sijoittui Pohjois-Savon rauhaan. Mökkimaisemia, hierontaa ja paimennusta. Lampaat muistuivat hyvin mieleen. Krum löysi jälleen sisäisen pikkusikansa. Viikonloppuisin Krum matkusti kilpaillessaan Janin kanssa Laukaassa, Helsingissä ja Kirkkonummella. Hylkyjä. Koirillamme on hyllyttämisen taito hallussa. Krum löysi sielunsiskonsa veljentyttärestään. Krumin täytyy vihata koikkeria, koska leikki oli niin antaumuksellista. Krum tietysti toivoi paimentavaa pikkusiskoa. Sai koikkerin. Poloinen.
Aian oleminen Oulu-Kemi-akselilla oli menestys. Välillä se kävi korkeintaan äiteensä hermoille. Sellaista vanhemmuus on: lapsen jet lag on äidin ja koko perheen jet lag. Aia solmi uusia pentusuhteita. Fotomateriaalia Aian reissusta löytyy Kaisan blogista, josta omin törkeästi seuraavat kuvat (muut kuvat puolestaan on kopioitu suoraan Facesta):
Aia oli siis osannut käyttäytyä. Samaa ei voi sanoa cavalierikomppaniasta. Neleh esitteli akrobaattisia taipumuksiaan murtautumalla paikkoihin, joihin sillä ei ollut pääsyä. Varasti pienokaisilta. Eon rosvousreissu onnistui yhtä hyvin. Eo muuttui pyöreäksi. Kun Eo tapasi Jenten, sattui niin ikään julkea pöllimisvälikohtaus. Olen aivan varma, että alkuperäinen idea Sennin eväiden syömiseen tuli Eolta. Jente on tunnettu röyhkeydestään, mutta varsin kekseliäs se ei ole.
Jotenkin tuli semmoinen olo, että koirillamme oli hoitopaikoissaan paljon paremmat oltavat kuin kotonaan. KIITOS!