Aika pistäytyä Helsingissä

Kun viimeksi kisasin Purinalla, tajusin, ettei koirani kuule. Vuosi oli 2008. Neleh teki tuplanollan sijoilla neljä ja viisi, ja Jente tuhisi pentulaatikossa. Oi, muistoja.

Tällä kertaa oli Jenten vuoro kisata. Jente kepposteli yhden nollan. Sijoitus oli kolmas. Ensimmäiset hypyt ankattavat. Johtuuko se siitä, että seison paikoillani? Muut hypyt toimivat. Pitäisi tillittää vanhoja videoita ja katsoa, käyttääkö Jente niissä takapäätään paremmin.

Ensimmäisen startin harkitsematon lähtöasemani kertautui huonoin seurauksin. Viimeisessä yrityksessä Jente palasi u-putkesta syöksyttyään ensin sen puoliväliin. Pöh.

Mutta! Putkihässäkkää lukuun ottamatta Jente pelasteli töppejäni toinen toisensa perään. Jente otti vastuuta ja toimi. Pitkästä aikaa Jente teki niin. Se tuntui hyvältä. Jente oli villi ja vapaa, aivan parhaimmillaan.

Oli kiva mennä. Vielä kivempaa oli huomata, että Jente kulki sekä sisällä että ulkona kevyesti. Piirinmestisten hyvä vimma ei siis johtunut treenikentän tutusta keinonurmesta. Kesällä Jente tuntui tahmealta, mutta nyt se kulkee ihanasti.

Jente on kotioloissa tyytyväinen itseensä. Se ei kaipaa muuta kuin päivittäisen juoksuannoksensa metsän siimeksessä. Muun ajan Jente lepää ja mulkoilee tyytyväisenä.

Muhittelen Jente-agilityä vielä hetken. Pian alamme harkata agilityä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s