Tyhmä syksy

En pidä syksystä.

En pidä syksystä siksi, että aina sataa ja on märkää ja kylmyys iskee jäseniin. Silloin, kun ei sada, on pimeää. On niin pimeää, että sydämeen sattuu.

Tänään ei satanut, mutta pimeys lankesi. Viiden jäljestä ei kuusen katveessa enää eteensä nähnyt. Pimeydessä hohtivat ainoastaan koirien valkoinen, taluttimeen solmittu kakkapussi ja muutama suuri kivenjärkäle. En tietenkään ollut virittänyt lamppua päähäni, joten siellä puskassa minä rämmin Pätkä selässäni. Kompastelin ja harhailin, tutulla reitillä. Tällaisissa olosuhteissa eivät edes huippuunsa viritetyt tappisolut ihmisriepua pelasta.

Kuinka syksystä voisi nauttia?

Olen kuullut kauniita sanoja ruskasta. Ihmettelen, että mikä ihmeen ruska se semmoinen on, että rujoissa puissa nököttää muutamia keltaisia koivunlehtiä. Ne ovat rumia keltaisia koivunlehtiä, jotka julma tuuli millä hetkellä hyvänsä repäisee irti oksankäppyrästä ja paiskaa maahan. 

Kaunosieluisten mielestä syksyn väriloisto on vertaansa vailla. Nelehin kuoleman aikaan haapa todella kultasi maan ja ilta-aurinko värjäsi taivaanrannan väkevän punaiseksi. Näkymä kutsui sukeltamaan, kierimään, ilakoimaan koiranpennun tavoin lehtien havinassa. En ollut leikkisällä tuulella ja kieltäydyin, mutta myönnän, että se oli kaunista se. Iloa kesti tasan kaksi viikkoa. Seuraavat kolme kuukautta ovat pelkkää ruskeaa ja harmaata mömmöä.

Selviän syksystä muiden vuodenaikojen avulla. Ensin ilmassa on kesäntuntu. Se on läsnä pienenä ja vahvana kuten sikiön sydän. Vähitellen lämmön hehku hiipuu pois talven kirpeän tuoksun syrjäyttämänä. Talvi saapuu joka vuosi hämmentävän voimakkaana humauksena, joka täyttää kaikki aistit. Talven ensihenkäys on kuin pitkään kadoksissa ollut ystävä, joka palaa yllättäen: se on yhtä aikaa kovin tuttu ja samalla aivan ventovieras.

Hyvällä tuurilla jouluna on lunta. Talvesta pidän. Silloin on kuivaa ja valoisaa. Maailma ikään kuin pysähtyy hetkeksi. Talven hiljaisuudessa uinuu toivo ja uusi elämä. On kylmää, mutta talvi on kylmyydessäänkin rehellinen. Lämpötilasta johtuvaa kylmyyttä pääsee pakoon. Toisin on asian laita kastuessa. Veli Syksy on petollinen. Se vaanii, haastaa riitaa ja nauraa ilkikurisesti. 

Syksystä minä en pidä. En ole koskaan pitänyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s