Viekas kuin kissa

Blogijumin voi avata kertomalla, että koira on täyttänyt puoli kuukautta sitten 9 kuukautta. Aia on 36 senttimetriä korkea. Oprin valjaat eivät koskaan käyneet liian pieniksi.

Aia aksaa, koska Aia voi.

Leikkimisen suhteen Aia on ollut vässykkä. Aia punnitsee tarkkaan, kun pyydän sitä leikkiin mukaan. Oikea viretila saattaa olla mutkan takana, mutta kyllä se sieltä aina löytyy. Koikkeri kokeilee. Se todella kokeilee minua. Tarkan pohdinnan jälkeen olen saavuttanut mielenrauhan koikkerin leikkimisen ja leikkimättömyyden suhteen.

Elävä kuva paljastaa heti asiat, joissa tulee petrata. Olen filmannut kaikki treenimme. Niin armotonta, niin tehokasta. Jokainen harkkakerta on edellistä parempi palkkauksen ja vireen hallinnan suhteen. Ei varmaankaan tarvitse korostaa, että seuraavat videot koostuvat useista treenikerroista ja sessioista.

Videon päättävästä pätkästä olen todella ylpeä. Päivän ensimmäisen ja viimeisen vedon ero on huikea. Lähtötilanteessa koiraa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Vain viiden toiston jälkeen nauhalle piirtyi parasta Aia-agilityä. Lopetimme siihen. Aia komensi haukkumalla minua jatkamaan. Se oli täydellinen kohta päättää harjoitukset.

Aia on rakastunut keinuun. Kuka olisi arvannut? Paukutteluleikissä Aia tarjosi etutassuja maahan. Herkkujen kanssa vireen nostaminen sujuu leikiten. Nakitin Esan kontaktivastaavaksi. Minun palkkaamiseni on liian epäloogista ja motivaationi heikko. Esan kädenjälki alkoi näkyä heti. Nopeissa 2o2o-kontakteissa on monta osaa, joita kaikkia tulee vahvistaa erikseen. Työnsarkaa on. Esa saa jatkaa hyvää työtään. Minä keräilen mielelläni hedelmät myöhemmin. Tässä ovat alkutekijät:

Kun katson Aiaa, en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Aia on hieno pentu. Ärsyttävän älykäs se tosin on. Saadakseni koiran juoksemaan tyhmänä ympäri hallia, minun on ensin saatava se täysin vakuuttuneeksi touhusta. Draivi on olemassa. Välillä sitä joutuu hakemaan enemmän kuin toisinaan. Siellä se kuitenkin on.

Ajoittain Aian kouluttaminen on tuntunut raskaalta. Lopulta Aia on edistynyt hienosti. Voin jopa kuvitella, että tällä menolla Aia on kilpailuvalmis parivuotiaana. Painotukset riippuvat täysin Aiasta, mutta tulevaisuuden treenipaletti on selkeä ja kantaa pitkälle.

Aia harjoittelee vielä joulukuussa. Sen jälkeen se on ansainnut pitkän hengähdystauon agilitystä. Maltankohan odottaa lumien sulamista ennen kuin aloitamme kepit?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s