Hetki omaa aikaa

2013-12-08 14.23.21

Dave, Olli-isä, Ego, Aia ja Thelma-äiti.

Siinä se on. Hyvältä näyttää. Kaisa saapui Thelmansa kanssa varta vasten pönöttämään kuvaan Tampereen-sakin kanssa. Kaisa sai sitä, mitä tilasi: nähdä agilityä, superpentuja ja superpentuja ja agilityä. Aia näki Thelmaa ja Kaisaa ja oli iloinen.

Hiirimania jatkuu. Jos Aia on löytänyt pysyvän työvireen, olen onnellinen. Kun hiirimaanisen koikkerin kanssa pääsee radalle, huonokin päivä muuttuu hyväksi.

Jente kipaisi hylyn ja rimavitosen Tamskin kisoista. En tiedä, mikä siinä on, etten osaa viedä jokaista estettä loppuun saakka. Otan kiellon kisasta toiseen. Möhlinnän jälkeen olin hidas ja Jente lähti lapasesta. Oli hupaisaa seurata Jenten perävalojen loittonevan aina pituudelle asti. Perusradalla Jente pinkoi samaa tahtia maajoukkuekoirakon kanssa. Se lämmitti mieltä, vaikka rima jälleen turmeli hienon tuloksen. Jäi kauhean hyvä mieli vuoden viimeisestä.

On kulunut puoli vuotta siitä, kun TopTeamin jälkeen sanoin tarvitsevani puoli vuotta aikaa asioiden sisäistämiseen. Jente tuntuu mutkattomalta. Tekisi kovasti mieli kisata. On sellainen fiilis, että antaa nollasateen tulla ja peittää maa.

Mutta nyt. Pakkaa, pakkaa. Jaksaa, jaksaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s