Ohoi, maata näkyvissä

Oli Helsingin-elämämme ensimmäinen pakkaspäivä, kun Jente kisasi vuorostaan Vuokkosilla.

Hyppyradalle piti keskittyä armottomasti. Kuukauden agilitytauko oli lötkistänyt sielun ja ruumiin. Onnistuin hyvin, ja rata rullasi nautinnollisesti. Mikä lie aivopieru Jentellä tuli viimeiselle esteelle irrotessaan. Loppusuorat ovat Jentellä vahvat. Sellaista agility on, kun sitä yrittää tehdä cavalierin kanssa. Onnistumisia ei tupsahda taidolla eikä tuurilla. Jentellä alkaa olla vino pino hyviä vitosia.

Agiradalla Jente sai synninpäästön. Se teki nollan, vaikka olin itse ihan kuutamolla. Aivan uskomatonta. Sydän, Jente, sydän. Keskittymisen suhteen menin edellisen radan hiilillä. Se ei toiminut. Kolme persjättöä, jokainen myöhässä.

Ensimmäinen rata jätti niin hyvät fiilikset, että vuoden ja haulaisuuden avaus jäi ehdottomasti plussan puolelle.

Illalla satoi ensilumi. Great.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s