Jokainen talosta poistuminen tarkoittaa spanielille uutta ruuanhankintaseikkailua

Aia on siitä hauska tyyppi, että se luovuttaa lenkillä löytämänsä aarteet. Cavalierit eivät tee sitä kuuna päivänä. Viime viikolla Aia toi päästäisen, linnun jalan ja kokonaisemman raadon sekä suikaleen siiltä. Maanantaina oli vatsa ruikulilla, ja syy selvisi vähän myöhemmin: Aia päkisteli monta kunnon kasaa silkkaa siementä. Hyvin pelittää lintujen ruokkiminen täällä, jos koirani syö kaikki siemenet.

Elävistä eläimistä Aia ei ole ollut järin kiinnostunut. Silloin, kun jänö loikkasi ihan vierestä, Aia lähti kiljuen. Ajatukseni ovat olleet kaukana agilitystä, mutta jäädessäni toimettomana ihailemaan pienen voimanpesäni kiitämistä riistan perässä, teki mieli päästä treenaamaan.

Purinan avain poltteli taskussa toista viikkoa. Aia on ollut kaiken aikaa intopinkeänä. Kotona se seuraa minua joka kolkkaan toivoen pääsevänsä johonkin hommaan. Kontakti on kunnossa. Kisoissa leikitin Aiaa. Lämppäesteet eivät tarjonneet suuria mahdollisuuksia. Aia haukkui ja kiersi siivekkeen. Olin vakuuttunut – Aia oli valmis Purinalle.

Kuukauden aikana olen saanut rauhassa hahmotella Aia-asioita. Oikea asenne agilityä kohtaan on tällä hetkellä Aian ykkönen. Harjoitus itsessään on yhdentekevä, ei haittaa vaikka kiihdyttelee ohi hypyistä. Pääasia on, että kiihdyttelee johonkin, vaikka putkiin. Juoksennella saa, kunhan ei haistele.

Spanieli oli joka välissä hajujen ja makujen viemää, totta kai. Pysyin tiukkana, koikkeri pysyi kuosissa. Minä 1, Purina 0. Harjoitus meni hyvin. Aian asenne oli kohdallaan jokaisessa neljässä toistossa. Naksuttelin vielä rengasta. Aia pomppi kuin kumipallo. Jälleen, tyylipisteitä ei jaettu, asenne voitti. Vielä pitäisi pystyä kontrolloimaan omaa virettäni. Nenä vie eikä lelu, jos olen lötkö silakka suorituksen ulkopuolella. Sanna-agility vaatii Aia-agilityä rauhallisempaa otetta tai menee turhanpäiväiseksi huiskimiseksi.

4 thoughts on “Jokainen talosta poistuminen tarkoittaa spanielille uutta ruuanhankintaseikkailua

  1. Dave-veli on samanlainen, tiputtaa kiltisti suustaan kaiken kun vähän sitä ehdottaa. Jopa linnunraadot! Sen sijaan Remulta en saa aarteita suusta pois, osaa jotenkin lukita leukansa. Leluspanielin ja spanielin välillä on eroja… 😉

    • Davekin, vaikka se on ahneempi kuin Aia! Cavalierin itsekeskeisyys on selvästi sekoittanut suhteellisuudentajuni. Jente pötki jo 8-viikkoisena pakoon jyrsijä suussaan ja nielaisi. Niin se tekee vieläkin. Eo suostuu luovuttamaan kepin.

  2. Aia on niin intoa tulvillaan, ihana! Onko kukaan muten koskaan sanonut, että te juoksette Esan kanssa ihan samalla tavalla? Ainakin näiden treenivideoiden perusteella. Tärkeä asia, jota olen useasti miettinyt mutta unohtanut aina sanoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s