Mitä ei taakseen jätä siinä myöhemmin loistaa

1925230_10152247102722948_1617643022_n

© Lea Nissinen

Yksivuotias Aia on ihana. Se on iloinen hömppeli. Aia tykkää ihmisistä ja koirista. Lapsia Aia rakastaa. Aia näyttää päivä päivältä enemmän isältään. Se on 36-senttinen ja painaa kahdeksan kiloa. Aia ei ole koskaan vierastanut ääniä tai alustoja. Se ei ole teineillyt tai mörköillyt. Aia on sosiaalinen koikkeri. Esa odottaa hetken ennen kuin toteaa Aian kivaksi koikkeriksi. Se olisi jotain se.

1798822_10152247102602948_354177550_n

© Lea Nissinen

Aialla on ollut vilkas sosiaalinen elämä. Erilaisia koiria ja halleja on koettu kaiken aikaa. Pätkä on pamautellut niin paljon, ettei mikään voi tulla Aialle yllätyksenä. Ensijuoksu ei vaikuttanut Aiaan millään tavalla. Veljet olivat pitkään osa Aian elämää. Suhde veljiin on spesiaali ja kantaa läpi elämän.

1782122_10152247102677948_929676815_n

© Lea Nissinen

Petri puuhaili Mapen luotsaamaan pentuagilityryhmää. Syksyllä Aia pääsi treenaamaan SDP:llä kivassa pentuporukassa äärimmäisen häiriöisessä ympäristössä. Olin oikein pahoillani, että jouduimme lopettamaan ryhmässä muuton vuoksi. Jäin kaipaamaan tehokkaita ja hyvin organisoituja harkkoja, mutta jäin henkiin.

1904230_10152247102622948_2025005820_n

© Lea Nissinen

Aia on ollut pikkupennusta saakka mieletön leikkijä, ennen kaikkea vetäjä. Aia oli pitkään kyltymätön lenkkarissa roikkuja. Leikki-into ei ole hiipunut. Jos Aia ei leiki, kyse on jostain muusta.

Agilityssä Aia on välillä muuttunut passiiviseksi, lakannut leikkimästä ja alkanut tonkia maata. Se ei mielestäni liity suoraan mihinkään häiriöön. Epäilen, että vika on minussa. Saatan olla liian vahva Aialle. Minulla on luontaista auktoriteettia. Ehkä vaadin liikaa liian aikaisin.

1620715_10152247102542948_660755565_n

© Lea Nissinen

Moni on sanonut suoraan, ettei olisi jaksanut tuollaista koiraa. Tuollaisella viitataan Aiaan, joka köpöttelee hallilla korkeintaan ravaten. En itse näe asiaa niin. Jokainen haparoiminen on lopulta lähentänyt minua ja Aiaa. Nuoresta iästään huolimatta Aia on koiristani se, joka tuntuu läheisimmältä.

1779102_10152247102532948_456757410_n

© Lea Nissinen

Vuoden tärkeimpiä opetuksiani ovat olleet positiivisuus, pehmeys, vähän kerrallaan, pienet askeleet ja pitkä pinna. Jotain todella koukuttavaa Aiassa on. Mitä enemmän olen tehnyt töitä koiran kanssa, sitä kauemmas varsinainen agilityura tuntuu haihtuvan. Silti jaksan yrittää ja ottaa askeleen taaksepäin. Edessä kiitos seisoo. Varmasti.

1622609_10152247102582948_311749248_n

© Lea Nissinen

Oli minulla epätoivon hetkeni. Lea leikitti Aiaa monta kertaa ja totesi yhtä usein, että Aia on täydellinen pentu. Uskoin. Lopulta tajusin, ettei passiivisuus ole oikea Aia vaan sijaistoiminto. Kun sijaistoiminnosta pääsee eroon, jäljelle jää todellinen Aia. Aiassa on kaikki ominaisuudet, joita koiralta toivon.

Paineistuvaksi koiraksi Aia ei ole vaikea. Vireenhallinta riittää ratkaisuksi ongelmiin. Pahimmat törmäykset paineistumisen kanssa tapahtuivat pikkupentuna. Kun vihdoin ymmärsin, mistä Aian epäloogisessa touhussa on kyse, pääsin uudelle tasolle. Aloin nähdä ongelmat ominaisuuksina ja ominaisuudet mahdollisuuksina. Aia opetti. Myönnän, että vuosi koikkerin kanssa on opettanut kärsivällisyyttä enemmän kuin äitiys.

1920286_10152247102687948_1398472138_n

© Lea Nissinen

Minä katselen Aiaa lämpimästi ja Aia palvoo minua, isäntäänsä. Aia on helppo ja näkymätön kotikoira. Se huomauttaa useamman kerran päivässä olevansa valmis töihin. Silloin sen kroppa on jännittynyt, täynnä tarmoa. Aia on niin iloinen veijari, etten voi vastustaa sitä. Jos en muuta, naksuttelen vähän. Siitä Aia nauttii. Pikkupentuna Aia oli nirso. Nyt se hotkii senkin edestä.

1452254_10152247102592948_1545478933_n

© Lea Nissinen

Vuosi sitten Thelma pyöräytti vaivattomasti kasan tholleja. Pentujen isäksi olimme saaneet ihanan Ollin. Olin onnekas, kun sain pennun vanhemmista, joista todella pidän. En silti kiistä, ettenkö olisi ollut hieman kauhuissani ajatuksesta, että minulle on syntynyt koikkeri. Nyt vuodentakaiset ajatukset ainoastaan naurattavat: meistä on tullut Aian kanssa aivan toistemme näköisiä.

Kaisa hoiti pennut suurella rakkaudella ja vaivalla. Pohjatyön näki pennuista. Ne eivät olisi voineet saada parempaa starttia. Superpennut saivat parhaat kodit. Anoppi ei hämmentynyt, vaikka luovutusta edeltävänä iltana vaihdoin hänen raivokkaasti taistelevan riiviönsä mielipentuuni.

1925230_10152247102522948_1163432743_n (1)

© Lea Nissinen

Ensimmäinen vuosi pennun kanssa oli leikkiä, yhdessä oppimista ja suuntaviivojen hahmottelemista. Samalla Aia oppi monta hyödyllistä taitoa agilityn saralla. Agility tuottaa minulle suurta tyydytystä. Aion seistä Aian rinnalla lähtöviivan takana vielä jonain päivänä. Se päivä ei ehkä ole ensi syksynä, mutta se tulee.

mora27

Lämpimät syntymäpäiväonnittelut muille supersisaruksille: Veealle, Davelle, Egolle ja Utulle! Ja vielä kerran kiitos Lealle Aian kauniista mallikuvista. Pakahdun, koska Aia on kaiken hyvän päälle niin nätti.

mora30

4 thoughts on “Mitä ei taakseen jätä siinä myöhemmin loistaa

  1. Ihana Aia! Ihanat kuvat! On aina kiva lukea sun pohdintoja. Antaa uusia ajatuksia omaan (hyvin epäsuunnitelmalliseen) koiraelämään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s