Huomenna kisat

Nollien jahtaaminen on mielestäni kurjaa puuhaa. On paljon hauskempaa vain mennä ja pitää hauskaa. Tupla ja voitto puuttuvat vielä.

Kuopion kisat menivät metsään. Alkuvuonna vallinnut yhteistyö oli muisto vain. Lähes kaksi kuukautta agilitytaukoa ja hyppäri neljän metrin esteväleillä tarkoitti totaalista pakan hajoamista. Viidestä radasta räpelsin Jenten kanssa yhden nollan. Rytmi oli kadoksissa, en saanut siitä otetta.

Aia kävi Maiju Korhosen koulutuksessa. Olin tietysti eniten kiinnostunut siitä, miten Aia tekee töitä. Testasin, milloin Aian vire lässähtää, koska en koskaan ennen ole vaatinut sitä toimimaan yhtä pitkään. Kokemus varmisti, että olen treenannut Aian kanssa sopivia toistomääriä. En halua viedä Aiaa lässähtämisen rajamaille. Koulutus meni hyvin: Aia leikki raivokkaasti, meni lujaa eikä sen menoa häirinnyt muu kuin osaamattomuus ja ohjaaja. Olen yhtä aikaa iloinen ja ylpeä, täynnä itseluottamusta.

Itsevarmuuteni Jenten suhteen sen sijaan koki kisoissa mojovan kolauksen. Asian korjaamiseksi yritin saada peruutuspaikkaa Maijun koulutukseen. En onnistunut. Koitin käydä treenaamassa rataa Purinalla heti seuraavana aamuna. Vain puomi seisoi oikealla paikallaan enkä ehtinyt rakentaa rataa uudestaan. Palasin kotiin. Kolme viikkoa sitten viime agilityn. Jos rytmiä ei huomenna löydy, voin syyttää siitä vain tekemättömyyttä. Kyllä se löytyy. Huomenna. Ugh!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s