Vietin koikkerin kanssa laatuaamupäivän. Päätin tehdä kaikkea, mistä koikkeri tykkää.
Suuntasimme ensimmäisenä treenaamaan. Tarkoitus oli rakentaa koikkerinvarma rata. Vähän silti sooloilin. Laitoin kaksi hyppyä peräkkäin, vaikka tiesin, että ohituksia tulee. Ei se haitannut. Koikkerilla oli hyvä päivä. Kiskoi hallille.
Oma mielentilani oli yhtä kohdallaan kuin Aialla. Luovuttaminen teki minulle hyvää. Lea sanoi, että Aia murentaa tällä hetkellä motivaatiotani. En ole tajunnut sitä, koska tykkään hommailla Aian kanssa. Mutta Lea oli oikeassa. Aikani tuumailtuani totesin, ettei mikään ole ollut Aian kanssa erityisen helppoa, joten ei hetkellinen motivaation notkahdus mikään ihme ole. Vaikka kuinka tykkäisi ja pyrkisi tekemään kaiken ilon kautta, totta kai paikallaan juntturoiminen alkaa pänniä. Pudottautuminen pohjalle ja parin päivän tuumaustauko olivat tärkeä etappi. Minulle. Ilma puhdistui. Annoin itselleni luvan antaa periksi ja kouluttaa myös esimerkiksi Moraa silloin, kun siltä tuntuu. Se ei ole Aialta pois, mutta minulle tekee hyvää saada onnistumisia, kun ne ovat Aian kanssa tiukassa. Win–win.
Olo oli sateenraikas. Aia taisi aistia sen. Kun jätin tavoitteet taakseni, saavutin jotain parempaa. Koiran vireen hallitsemisen sijaan agilityssä olikin kyse emännän vireestä. Agilityt sujuivat. En ollut täydellinen eikä Aiakaan ollut. Siitä huolimatta löysimme yhteisen sävelen. Koikkeri ei mennyt oikosulkuun. Oli kivaa.
Pellolla Aia on liekeissä. Harmittaa kovasti, että olen niin huono heittämään karvalla tuunattua lelua. Sotasuunnitelma jatkoa varten on hioutumassa. Aia tykkää olin minä miten huono heittäjä tahansa. Tästä täytyy pitää kiinni. Juokseminen on ehkä parasta, mitä Aia tietää.
Lopuksi temputin, sekin on Aian mielipuuhaa. Sekä Mora että Aia tunkevat nykyään kilpaa ulko-ovelle naksuttelun toivossa. Olen oikein ylpeä Aian peruuttamisesta. Temppu ei ole vaikea, mutta Aialle se oli poikkeuksellisen haastava. Pakittamalla kiertämisen oivallus piti naksuttaa askel askeleelta, käsiavusta ei ollut mitään taikaa. Sitten koikkerilla välähti.
Päistikkaa 