Terapiaa

Jente.

Halusin käydä hyvänmielen harjoituskisat SM-kilpailuja varten. Sopivaksi kohteeksi valikoituivat Keminmaan skabailut helatorstain aattona. Siellä oli kaksi agilityrataa.

2o2o-kontaktien heikkous on siinä, että ne ovat koiralle epäreilut. Ensin vaaditaan pysäytys, sitten aikaa tehtäessä juoksutetaan läpi ja taas vaaditaan pysähdystä – ei mitään logiikkaa. Jentellä on ollut jo monta vuotta satavarma 2on2off. Jente ei ole ikuinen, joten olen päästänyt sitä välillä läpi entistä nopeampien ratojen vuoksi. Sain pilattua suorituksen parissa kuukaudessa. Oulun läpijuoksu teki selväksi, että muistutus on tarpeen.

Kemkon epiksissä Jente kaahasi ensimmäisellä radalla puomin läpi ja toisella se jäi kymmenen sentin päähän lankun päästä. Ajattelin, että olkoot, ei se sitä hyppää. Arcticin starteissa Jente teki molemmilla radoilla loistavat puomit. En tiedä, miksi se meni niin hyvin.

Keminmaan radat olivat tarkoitukseensa oivat. Jouduin pois mukavuusalueeltani, toisella radalla löysin jo hyvän rytmin. Ensimmäiseltä radalta tuli hylky, koska Jente eteni luotisuorasti eteenpäin aivan kuten opetettu on eikä kaartanut minua kohti kuten oletin. Virhearvio minulle, piste Jentelle.

Toinen rata kulki niin hyvin, ettei paremmin olisi voinut. Seesteinen ja varma rata on parhaimpia nolliamme. Aikakin oli hyvä. Olen oikein iloinen siitä, että kenraalikisasta saimme parhaan mahdollisen onnistumisen.

Jente on tehnyt toukokuussa viisi nollaa kymmenestä startista. Nollista kolme on ollut voittoja. Se on kiva fakta, joskin sattumanvarainen. Sattumanvaraisuutta ei kuitenkaan ole se, että Jente on hyvässä kunnossa. Haikeus täyttää mielen. Vielä Jenten nollaprosentti alkaa, uskomatonta kyllä, lähennellä sellaisia lukemia, joita Nelehin kanssa saavutimme silloin, kun agility toden teolla luisti. Jenten kanssa kilpaileminen on jopa mukavampaa verrattuna Nelehin aikoihin. Se johtuu siitä, että olen oppinut vaikuttamaan koiran tekemiin tuloksiin.

Kaikki kunnia ja terveisiä äidille, mutta kun on kasvatettu niin, ettei toisen pullaviipaleen ottaminen ja niin edespäin ole kohteliasta, voittamaan lähteminen ei tule luonnostaan. Agilityssä on kauhean tärkeää haluta voittaa. Sillä tavalla tuloksia syntyy. Sillä ei ole väliä, onko voitto realistinen tavoite. Kyse on ennemmin päänsisäisestä asiasta.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s