Paita ja peppu

Intouduin juhannuksen kunniaksi temputtamaan Moraa. Meillä pitää olla jonkinlainen suhde, jos aion tehdä sen kanssa agilityä.

Aia ja Mora ovat huvittava parivaljakko. Parhaat ystävykset. Tandemkouluttaminen on koukuttavaa. Mora on ollut kuviossa mukana vasta muutaman päivän ajan ja olen innostunut hiiteen.

Aia-pentu oli työläs koulutettava. Nyt Aiasta on tullut fiksu aikuinen. Olen ajatellut, etten jaksa kouluttaa pentua ainakaan sataan vuoteen. Pyörsin ajatukseni. Mora ei ole koulutettavana lainkaan työläs. Mora tuntuu koiralta, jonka kanssa voisi mennä sieltä, mistä aita on matalin. Mora on juuri sellainen ärsyttävä broilerisheltti, joka oppii kaiken nopeasti ja toimii kuin ohjaajan ajatus.

Mora ei ole herkkis. Siinä, missä Aialta ei missään nimessä saa vaatia mitään, Moralta pitää. Moran pieni ego kaipaa haastamista. Huomasin, ettei se edisty tempuissa, jos vaatimustaso ei nouse nopeasti.

Aia on ollut aina luonteva välineiden ja pintojen kanssa. Moralla puolestaan on mukavuusalue. Mora on kiltti, mutta Moralla on oma mielipide. Mora ei ole vielä temppuillut niin paljoa, että se rakastaisi touhua ja osaisi ehdottaa runsaasti eri vaihtoehtoja. Ei siihen kauaa mene.

Aia otti yhtäkkiä pulttia laatikoiden ja oven paukauttamisesta. Aia on tehnyt pentuna monenlaisia paukutteluleikkejä eikä se ole kertaakaan hätkähtänyt. Ei ole Aian tyyppistä pelätä mitään. Naksuttelin Aian paukuttamaan ovea vielä pari kertaa, mutta koira oli silti epävarma. Annoin siis olla. Kai se menee ohi, jos asiaan ei takerruta. Poloinen sai sitten tehdä temppuja, joita se jo osaa ja joista sille tulee hyvä mieli.

Yleensä temputtamiseni on päämäärätöntä naksuttelua. Eiliseltä istumalta halusin kuitenkin kokeilla opettaa molemmille koirille nopeasti yhden uuden tempun. Tempun piti olla helppo, ja koska kumpikin osaa kiertää esteen, kahdeksikon kiertäminen jalkojen ympäri sopi tarkoitukseen hyvin: Aia pääsi videon vaiheeseen parissakymmenessä sekunnissa. Moralle piti aloittaa naksuttamalla sekunnin välein, joten tein kaksi muutaman minuutin toistoa ennen kuvaamista.

Kaikki, joita kiinnostaa vain sheltti, joutuvat nyt vahtaamaan myös koikkerin touhut. Ähäkutti.

Kyllä, minua vähän nolottaa se, että nykyään kimitän koiralle. Olen aina ollut möreän karjuvaa sorttia. Tämä on kokonaan koikkerin syytä. Mutta myös Jenten silmissä säkenöi, kun sille vähän lirkuttaa ennen rataa, vaikkei se todellakaan ole tottunut mihinkään hempeilyyn.


Karsintoja en ole vielä ehtinyt miettiä. Rovaniemelle lähteminen on kotimaan mittakaavassa ponnistus. Olen tarkistanut, että valmistautumislistassa kohdat majoituskaksi vapaapäivää töistäjunaliput Hki–Roi–Hkiilmoittautuminenlapsenhoitoturvaistuimen sijainti ja koiranhoito ovat järjestyksessä. Pakkaaminen on reissun suuri haaste. Mitä voi jättää pois, kun käsiä on vain kaksi? Tänä vuonna saan lisäksi pärjätä kokonaan ilman kepoa.

Keskitän nyt kaiken tarmoni kipeän lapsen hoitamiseenitse terveenä pysymiseen sekä perjantaina Helsingin päärautatieasemalle raahautumiseenkisan kannalta tarpeettomien perheenjäsenten junasta poispotkimiseen ja yön viettämiseen istuen lemmikkivaunussa. Aion kohdistaa ajatuksen itse kilpailuun vasta, kun lauantaiaamuna pääsen Ounashallille saakka. On turha hötkyillä ennen sitä.

7 thoughts on “Paita ja peppu

  1. Mistä tuollaisia saa, jotka malttavat odottaa omaa vuoroaan kun jollekin muulle naksutellaan?
    Ps. Paranemisia pikkuihmiselle!

    • Yllätyin itsekin, miten hyvin asia luonnistui. 😀 Muut koirat ovat ajan saatossa ymmärtäneet, ettei Aian naksutteluhetkissä ole mitään nähtävää. Vaikeinta on ollut pitää koikkeri aloillaan. Se piti aluksi sulkea toiseen huoneeseen, kun Esa naksutteli Moran kanssa. Välillä ylimääräinen innokas kirsu kiilaa paikalle Moran vuorolla tai sitten Aia tekee temput sivussa. Odottelun harjoittelu tekee sille hyvää.

      Ps. Tänään näyttää jo paremmalta 🙂

  2. Tää on ihana blogi. Sheltti-ihmisenä ja kooikerista haaveilevana on vaan pakko tulla lueskelemaan. Ihailen samoin sinun koulutustaitoa ja -intoa. Mahtavia koiria ja ihania videoita. Lisää lisää..

    • Kiitos! 🙂 Uskallan väittää, että koikkerin myötä maailma näyttäytyy uudella tavalla. Onnea seikkailuun sitten, jos joskus saat kantaa kotiin oman koikkeripallerosi 🙂

  3. Ihana Mora (ja Aia ;))! Kiitos temppuideoista, alkoikin itsellä jo tulla mielikuvituksessa raja vastaan. Heti tänään siis kokeilemaan ovien ja laatikoiden paukuttelua 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s