On hauskaa opetella jotain aivan uutta

Kokeilen juoksukontakteja yrityksen ja erehdyksen taktiikalla. En osaa sanoa, tuleeko tästä mitään, mutta hauskaa on ollut. Vaikka epäonnistuisin, treenit eivät mene hukkaan. Niistä on hyötyä agilityssä ylipäätään.

Hävettää olla niin huono heittäjä. Puolustuksekseni sanon, että on paljon helpompaa heittää tennispalloa kuin isoa verkkopalloa, johon on sidottu puolen metrin kaninkarvahäntä. Se on Aian paras lelu. Aiassa ei ole mitään vikaa, se on syntynyt juoksemaan. Aia kiihdyttää eikä hidastunut edes silloin, kun otin yhdellä kertaa viisitoista toistoa. Viisitoista on järjetön määrä! Vain surkeat heittoni saavat koiran pompottamaan ja loikkimaan miten sattuu.

Aia juoksi keväällä muutaman viikon ajan leveällä matolla. Puolentoista kuukauden tauon jälkeen lähdin siirtämään koiraa lankulle, ja siitä kooste. Lankkua Aia ei karsastanut millään tavalla. Koska oikealle puomille osuminen ei ole yhtä hankalaa kuin lankulle, pidän pituuden kepit apuna. Niiden kanssa Aia ei erehdy. Seuraavaksi alan palkata oikeasta juoksemisesta. Sitä kohtaa olen odottanut. Maltti on valttia juoksariasioissa.

Yleensä välttelen villityksiä ja nyt olen pahasti mukana. Haluan painottaa, että Aia valitsi juoksukontaktit, en minä. Mitä sitä ei rakkaan koikkerinsa eteen tekisi? Uskon tosin, että pysäytyskontaktit alkavat tulla jossain määrin tiensä päähän. Ihmeen kauan niillä on agilityn historiaa kirjoitettukin.

Ensi kesänä toivon kontaktien olevan kisavalmiit. Siihen saakka aion joka tapauksessa kilpailla ensi sijassa Jenten kanssa.

4 thoughts on “On hauskaa opetella jotain aivan uutta

  1. Sinäkin Brutukseni! Mie kierrän juoksukontaktit kaukaa, osakseen sen takia, että en koskaan näkisi osuuko se rakki kontaktille vai ei ja toisekseen siksi, että lelun heittäminen oikeaan suuntaan on oikeasti mahdotonta.

    • Niinpä! Oli pakko tunnustaa, se olisi tullut esiin jossain kohtaa kuitenkin. Hemmetin koikkeri. Ei sitten voinut keksiä mitään helpompaa. Totta kai se innostuu kaikkein eniten maailmassa juoksariharjoittelusta! Melkein jo näen, osuuko se kontaktille vai ei, mutta heittämään opin tuskin koskaan.

  2. Ja ennen kaikkea on hauskaa opetella juoksukontakteja! 🙂 Nostan kyllä hattua jokaiselle projektiin ryhtyvälle, tsemppiä! Tätä on aina hurjan mielenkiintoista seurata. Oma tuntumani on myös, että 2on2off sopii loppujen lopuksi aika harvalle koiralle – kovin moni koira ei pyri niin intensiivisesti eteenpäin, että säilyttäisi optimaalisen vauhdin aina kontaktille asti.

    • Kiitos mukana elämisestä! Minun on hirveän vaikea edes kuvitella Aiaa ja nopeaa 2on2offia samaan yhteyteen, joten en edes yritä opettaa semmoista. Olen samaa mieltä, että tarvitaan hyvin työintoinen tapaus, jotta 2o2o todella toimii. Saa nähdä, miten meidän käy. Onnistumismahdollisuutta lisännee se, etten ole pakkomielteinen juoksarien suhteen tai kiirehtimässä asian kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s