Menee kuin juna

Aia täytti puolitoista vuotta ja saavutti tärkeän agilitykisaiän. Kepit eivät ole vielä lähelläkään kisavalmista, joten kisauran korkkausta saadaan odottaa vielä pitkään.

Nyt ei ole kuitenkaan kyse Aiasta, vaikkei se ole koskaan ollut täydellinen kuten se viime treeneissä oli. Ei, tällä kertaa haluan hehkuttaa Jenteä.

Jente kävi kisaamassa kaksi starttia AST:llä esboossa. Jente oli villi ja luotettava. Herralan ensimmäinen rata näytti helpommalta kuin oli. Olin yllättävän hukassa. Rytmini hajoili, Jenten rytmi ei. Jente meni vain, ilman mutkia ja tökkejä. Teki nollan sijalla kaksi.

Toinen rata tuntui jo tutustumisen jälkeen niin hyvältä, niin hyvältä. Lähdin tekemään Jenten huippurataa. Tiesin, että pystyisimme siihen. Siksi harmitti. Oikein pitkästä aikaa harmitti ihan kunnolla. Harmitti siksi, että keppien jälkeen mamoilin. En kiiruhtanut persjättöön enkä kolmanteen persjättöön, ei huippurataa. Epämääräisyyteni kostautui rimana. Jente olisi tullut maaliin normimeiningilläkin. Esa ei ymmärtänyt eikä varmaan kukaan muukaan – haluan auttaa Jenten parempaan kuin normisuoritukseensa. Kun sitä ei tapahdu, harmittaa. Harmittaa olla huono ja viedä koiralta mahdollisuus loistaa.

Kuten aina harmittaminen oli nopeasti tiessään. Tahdon vain kisata, kisata ja kisata. Lisää, lisää, lisää. Jente on niin hieno. Ihana, ihana, ihana.

Muutama viikko sitten kisasimme JAU:lla. Ei mennyt rapoisasti. Menin ihan omia ratojani, unohdin koiran. Jente ei ollut itsevarma paitsi silloin, kun lähti kiertämään päivänselvän hypyn epäloogisesti takakiertona. Yhtä pielessä eivät asiat ole olleet koko vuonna. Tietysti arvokisojen jälkeen uuden kisakauden aloitus on ymmärrettävästi jähmeä. Agilityä enemmän keskityimme Jenten kanssa syömään vattuja puskista. Ihana hellepäivä.

Kisojen jälkeen alkoivat HAU:n viikkotreenit. Jente jakaa paikan Krumin kanssa. Ensimmäisellä treenikerralla muistin jälleen, miten upea eläin Jente on. Minun pieni kiitävä tosikkoni. Kisoissa koiran hienoutta ei tajua samalla tavalla kuin harkoissa. Vedetyissä treeneissä ei ole kilpailu- ja vertailuasetelmaa. Siksi siellä saa nauttia pelkästään koirasta ja koiran hienoudesta. Juoksimme. Se teki hyvää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s