Tervetuloa, talvi

Kaksikymmentä kuratassua on odottanut sinua. Jää toki pidemmäksi aikaa. Tule ainakin takaisin!

On ihanaa vetää keuhkot täyteen raikasta pakkasilmaa. Taisi olla näillä main ensimmäinen pakkaspäivä, kun Lea tuli käymään. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Mukavasta huolimatta Lean vierailut Kehäkolmosen sisäpuolella ovat osoittautuneet raskaiksi. Tällä kertaa visiitti päättyi näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

ambu_lea

© Lea Nissinen

Siinä menen minä. Fiksu ottaa espanjanvesikoiran sääreensä agilityhallilla (lisenssi!). Minä tein sen tunnin kävelymatkan päässä kotoa lenkillä. Auringonvalo lankesi sänkipellolle kauniisti. Törmäyksessä polveni antoi periksi, koiraan ei onneksi sattunut. Maata syleillessäni onnistuin hetken kuluttua palauttamaan raajan oikealle paikalleen. Onni oli siinä mielessä myöten, ettei pahemmin sattunut: tästä vielä jalka tulee. Enää tarvitsee opetella kävelemään.

Loppuvuosi on ollut täynnä mielenkiintoista toimintaa, jota myös elämäksi kutsutaan. Agilityinnostus on ollut pieni, eikä viikontakainen äksidentti varsinaisesti suurentanut sitä. Sen sijaan tartun uudenlaisiin treenihaasteisiin. Näin aluksi tavoitteena on taivuttaa jalka 90 asteen kulmaan, nostaa istuessa jalkapohja irti lattiasta ja muita pahoja. Lenkille lähtö koirien kanssa tuntuu kaukaiselta. Agilitystä puhumattakaan. Harmittaa sentään vähemmän, etten päässyt Tampereelle tänä viikonloppuna. Kuntoutumiseen mennee kuitenkin vain viikkoja eikä kuukausia.

Kiinnostavista asioista huolimatta vihaan syksyä enkä pelkästään sään vuoksi. Syksyt tuppaavat olemaan mollivoittoisia. Aina ei jaksa ottaa kaikkea vastaan hymyissä suin. Suru-uutinen tavoitti jälleen. Taas katkesi oksa Aian sukupuusta. Se oli jo toinen kuukauden sisällä. Itkuhan siinä tuli. Veeran puolesta.

Olen seurannut ihaillen Hessun ja Veeran tuhkimotarinaa. Hessu ja Veera olivat sitä mitä koira ja ihminen parhaimmillaan voivat olla. Joskus oikein hyvin kirjoitetun, yllätyksellisen romaanin päätös on töksähtävä ja kerta kaikkiaan typerä. Vaikka tarinan loppu oli huono ja surullinen, kertomus Hessusta ja Veerasta on ehdottomasti kokemisen ja kertomisen arvoinen seikkailu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s