Neljä viikkoa

Polvi ei parane vaan huononee. Kuukauden istuminen ja epäergonominen könkkääminen aiheuttavat muutakin kremppaa. Henkisesti on helpompaa juurtua sohvaan kuin harrastaa tuolijumppaa ja pysyä positiivisena.

Mikä siinäkin on, että kun auton vie korjatteille jonkin pikkuongelman takia, kottero palaa kotiin parin tonnin korjausarvion kanssa? Lisäksi korjaamo rikkoi autoa vielä lisää. Näimme parhaaksi ajaa purtilon Tampereelle, jossa siitä pidetään parempaa huolta. Ikävä kyllä auto ei ole Helsingissä selviytymisen kannalta välttämätön väline. Se on ainoastaan älyttömän kallis lelu, jota ilman päätimme toistaiseksi pärjätä.

Koiraharrastusrintamalla on hiljaista. Esa oli ilmoittautunut Jenten kanssa isänpäiväkisoihin Vuokkosille, mutta autottomuuden takia riemu jäi kokematta. Haaveilin säännöllisestä paragilitystä Aian kanssa. Autottomuus tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että ensin pitää pystyä kävelemään kaksi kilometriä hallille ja toinen mokoma takaisin. Ennen kuin aletaan tavoitella kilometrejä, täytyy saavuttaa kyynärsauvattomuus. Olen tehnyt Aian kanssa yhtä hyppyä etupihalla muutaman kerran. Se on ollut hauskaa.

Eo täyttää tänään kymmenen vuotta. Hip hei! Eo alkaa olla vanha pappa.

Maanantaina on tärkeä päivä. Kaiken odottelun jälkeen minulle vihdoin kerrotaan, mikä polvea vaivaa.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s