Kaverikuvia ei voi koskaan olla liikaa

Huijasin. Ei minulla ole ollut aikomustakaan esittää koiriani Messarissa. Saatoin kuvitella itseni kahdessa eri hetkessä: ensin könkkäävässä hölkässä, sitten makaamassa näyttelymatolla koirankarvojen ja koikkereiden keskellä sääri vinksallaan. Ei, niin ei saanut käydä. Esa kieltäytyi kohteliaasti kunniasta astua parrasvaloihin. Ei hätää. Keksin heti yhden ennakkoluulottoman ja helposti innostuvan tyypin, joka taatusti valaisee pimeämmänkin syksyn. Arvasin oikein. Saara oli heti mukana.

© Suvi Tyynismaa

Siinä Aia on. Tällä kertaa jätin koiran pesemättä. Aia on aivan hyvä sellaisena kuin se on. Näytin korville kampaa siltä varalta, että niihin olisi pyörähtänyt takku. Ei ollut. Matkustimme Messariin bussilla ja junalla. Satoi räntää. Harjasin kurapaakut turkin kuivuttua pois ennen kehään astumista. Jos koikkerissa on jotain täydellisesti minulle sopivaa, niin tuo turkki. Turkki on aivan ihana, vaikka sitä lähteekin irti.

Saaran mielestä tavassani antaa koiralleni lohdutukseksi enemmän ruokaa sillä verukkeella, että liikumme nyt normaalia vähemmän, on jotain ristiriitaista. Hmm. Näyttelyä ajatellen Aia sattui olemaan sopivassa kunnossa.

Olen palkannut Aiaa istumisesta, mutta ehdin korjata tilanteen ennen näyttelyviikonloppua. Aiaa ei ole vieläkään opetettu varsinaisesti seisomaan. Maasta käsin esitettynä homma voisi toimia parhaiten. Saara kokeili, mutta Aia ymmärsi väärin. Alkoi ehdottaa temppuja. Pakittamista, käsilläseisontaa. Päädyimme yhdessä tuumin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Aia nosteli jalkaa Elena Ruskovaaralle. Saara sanoi, että Aia on temppukoira.

Saaran aivan ensimmäinen pyörähdys koiranäyttelyssä takana. Hyvin meni ja ERI tuli.

Väliajalla kaverikuva NUK1:n kanssa. Räps.

Paras narttu -kehä. Onneksi Jaana pelmahti paikalle aina sopivasti, jotta sain esittää täsmentäviä kysymyksiä näyttelyn kulusta.

Matolla on HERKKU! (Karvapallo.)

HERKKU?

Nyt ei hymy hyydy: PN3 ja SERT.

Tärkein kaverikuva.

Elena Ruskovaara Helsinki Winnerissä 6. joulukuuta 2014:

”Erinomainen tyyppi. Oikeat mittasuhteet ja hyvä sukupuolileima. Erinomaiset korvakorut. Kuonontyvi saisi olla täyttyneempi. Oikeat pään mittasuhteet. Ryhdikäs kaula. Sopivat takakulmaukset ja hyvä runko. Sujuvat hyvät liikkeet. Miellyttävä käytös.” ERI NUK1 SA PN3 SERT

Puoli päivää eli tähän asti Mora nukkui takkikasan päällä koikkerikehän laidalla. Oli Moran ja Kaisan vuoro.

Satu Tuominen ottaa kuvan Morasta.

Ja tässä kuva on. © Satu Tuominen

John Philip Intiasta lausui Helsinki Winnerissä 6. joulukuuta 2014:

”Well put together. Good neck. Would like better topline. Well angulated shoulders and moves well.” ERI JUK4

Myös Mora oli kaunis. Ihanaa. Kotonamme on alkanut vilistellä pieniä Mora-palloja siellä ja täällä, nurkissa ja voileivän välissä. Vielä ehdimme näyttöön ennen totaalista varistelua.

Kaverikuva. Aian arvostelu oli lähestulkoon sama kuin se, jonka Svend Løvenkjær saneli elokuussa Maailman Voittaja -näyttelyssä. Pakko sitä on uskoa. Kuoharin paikka!

Koira2014 oli kolmas matkani kotipihan ulkopuolelle leikkauksen jälkeen. Alku sujui hyvin, loppupäivä ontuen ja kotimatka kärsien. Sunnuntaina turvauduin noloihin kyynärsauvoihini, ja selvisin paremmin.

Luottohandlerini jälleen kehässä.

Sivin käsittelyssä Aia ei hölmöillyt.

Jos Elena Ruskovaara tuomaroi harkiten ja tarkasti punniten, Siv Sando tiesi tasan, mitä halusi.

Siv Sando kertoo Voittajassa 7. joulukuuta 2014:

”Very good type and size. Feminine all over. Nice head and expression. Good earrings. Good neck and shoulder. A bit straight in upper arm. Could be slightly stronger in rear.” ERI NUK3

NUK3.

Kaverikuva. Klik.

Aialle alkaa jo riittää.

Niin minullekin. Kolme isoa näyttelyä, kolme eriä ja yksi serti. Sikäli että elokuu lasketaan syksyksi, olen käynyt tänä syksynä useammassa näyttelyssä kuin koko elämäni aikana yhteensä.

© Suvi Tyynismaa

Tiedättekö, ei harmittanut yhtään, etten päässyt itse kehään. Oli hauskaa. Vaikka tuttuja oli vähän, vähäinen seura oli aivan ykköslaatua. Milloin tahansa uudestaan. Ei sentään. Ehkä kesällä. Siihen mennessä pitäisi opettaa Aia pönöttämään kauniisti. Pari päivää lepuuttelua ja näyttelyreissun vuoksi vihoitellut polvi alkoi edistyä huimasti. Siitä lisää myöhemmin. Nyt täytyy saada essee valmiiksi ja kiireesti.