Koikkerilapset ulkoilivat ensimmäisen kerran kesäisessä säässä.
Vastaus kysymykseen:
Muru on outo pentu. Koska sitä ei ole imetetty, se ei ole millään tavalla riippuvainen emästään eikä se kulje muiden pentujen tapaan kimpassa saati etsi Aiasta tukea. Muru tutkii mieluiten maailmaa. Se hyppii ja pomppii, mutta ennen kaikkea kulkee itsenäisesti ja itsevarmasti omia reittejään. Muru ei ole koskaan paikalla, kun koko porukasta yrittää saada valokuvaa. Muru on kiintynyt ihmiseen ja on jo nyt erityisen ihmissosiaalinen. Aian näkeminen ei aiheuta Murussa suurta tunteen paloa. Muru menee kauas eikä se jää paikoilleen ruikuttamaan, kun eksyy. Hukkaankin se on mennyt, ei meinannut löytyä millään.
Muru tuntuu olevan askeleen edellä muita monessa suhteessa. Samaan aikaan se on 800 grammainen sintti, joka näyttää edelleen keskoselta 1200-1500 grammaisten rinnalla. Olen säälinyt raukkaa monet kerrat: toisinaan se yrittää imeä vimmatusti muiden rinnalla, mutta ei siitä mitään tule. Murun pentuudesta on paljon pois. Onneksi imemisen vaihetta ei kestä enää pitkään.
Kivoja pentuja nämä ovat. Persoonallisuudet alkavat hiljalleen näkyä. Aina se on Puro-poika, joka tunkee tv-tason taakse vain jäädäkseen sinne jumiin. Kaisla on yksi höpöttäjä: häntä heiluu, häntä heiluu. Viikinki, Puro ja Mopo-poika pitävät huolta, että ääntä löytyy. Oiva herää aina ensimmäisenä ja on etunenässä tutkimassa paikkoja.
Nyt pennut ovat parhaimmillaan – niistä tulee vain vähän sontaa, mutta niiden kanssa voi jo puuhastella.
