Case Muru eli Murun tarina

Muru syntyi Aian esikoiseksi juhannusaattona. Murun oireet olivat klassiset: imemisen vaikeus ja elinvoimaisuudesta huolimatta suuri painonpudotus ensimmäisen vuorokauden aikana. Oireet olivat selvät. Tiesin mitä etsiä, mutta en yrityksestä huolimatta löytänyt. 174-grammainen on pieni silmälle. Mielestäni pennun hengissä pitämisessä täytyy olla jokin järki mukana. Alussa Muru keikkui aivan siinä rajalla. Muru kuitenkin petrasi. Muru ei tajunnut, että sen olisi pitänyt kuolla.

Muru oppi syömään tuttipullosta. Nenästä ei tullut maitoa. Se hämäsi. En tullut tarkistaneeksi Murun suuta pitkään aikaan. Muru söi ahnaasti. Mietin, voiko pentu syödä niin paljon, että se räjähtää. Ei räjähtänyt, kasvoi. Kolmiviikkoisena Muru siirtyi kiinteisiin ruokiin. Siirtymä sujui hyvin. Murulle maistui. Murulle aina maistuu. Kiinteällä ruualla Murun paino on noussut joka viikko yhtä paljon tai jopa enemmän kuin muilla pennuilla.

Välillä Muru saattoi poistua ruokakupilta ja palata hetken päästä takaisin. Se oli ainoa oire, siihen olisi pitänyt osata tarttua. Jossain kohtaa Muru paini suu ammollaan sisarustensa kanssa. Ihan sattumalta huomasin. Lopultakin. Kitalakihalkio pehmeässä kitalaessa. Ihan takana. Päivänselvä halkio.

Siinä sitä sitten oltiin. Pentu, joka olisi pitänyt tappaa, pyöri jaloissani ja antoi isoveljen kuulla kunniansa. Murun elämä ei ole minulle pakkomielle, mutta tuntui eettisesti kestämättömältä sammuttaa se, kun toinen pelaa jalkapalloakin:

Tiedoksi heille, jotka eivät koiramaailmaa tunne: halkio ei tarkoita koiralle korjausleikkausten värittämää hoitopolkua kuten ihmiselle. Halkiopennut lopetetaan aina välittömästi syntymän jälkeen. Halkiopentu ei voi imeä, se ei selviä. Mutta Muru selvisi. En rehellisesti sanottuna tiedä, miten ihmeessä se on hengissä korvikkeen kanssa tolskaamisen jälkeen. Pikkupennulla on syötettäessä aspiraatioriski ilman halkiotakin.

Kokonainen ruoka, sopiva ruoka. (c) Suvi Tyynismaa

Mössövaiheessa ruokaa meni Murun nenään. Tilanne lähestyi järjen hivenen rajaa. Nälällä minä en pentua kiusaisi. Tilanne ratkesi sillä, että hylkäsin kermaviilit sun muut. Muru kasvoi ensin RC:n korvikkeella ja sitten turvotetuilla nappuloilla. Muru on oodi koiranruokateollisuudelle. Tämän jälkeen ongelmia ei ole ollut tai ne ovat olleet vähäisiä. Muru on ahne kuin koikkeri. Se nielee purematta kaiken. Lihanpalat, meni jo. Muru kokeili useampaan otteeseen jopa sieniä, hotki oikein. En tunne sieniä, mutta ilmeisesti myrkyttömiä ne olivat, koska Muru ei kuollut niihinkään.

Myönnän, että olen pitänyt Murusta alusta lähtien. Se vaikuttaa yhtä yksinkertaiselta kuin cavalieri. Äkäinenkin se on. Ei koikkerimaisella vaan menevän kipakalla tavalla, eikä mikään nössö. Murussa on juuri sitä asennetta, josta tykkään. Samaa kuin Jentessä.

Murun elämä saattaa olla lyhyt, mutta se on ollut elämisen arvoinen. Pentu on ollut arjessa mukana, ja kun se on meinannut jäädä oman arkemme jalkoihin, Senni on astunut kuvioihin. Muru on touhunnut parin viikon aikana kaikenlaista kivaa:

Muru on tehnyt telttaretken Nuuksioon

Muru on yöpynyt makuupussissa

Muru on tullut suihkuun aina, kun mahdollista

Muru on kaivanut paljon kuoppia

Muru on löytynyt yllättävistä paikoista

Muru on saanut rotan kiinni

Muru on huolinut skeittilaudan omakseen

Muru on rauhoittunut häkkiin

Muru on matkustanut Ouluun ja ollut sitä mieltä, että matkata sopii vaikka kassissa.

Lisäksi Muru on spurttaillut sydämensä kyllyydestä, tavannut Rio-veljeä ja Hippu-siskoa, tutustunut uusiin koiriin, hupeloinut hallilla, oppinut Sennin kanssa naksuttelun alkeet ja ensimmäiset temppunsa, juossut putkeen ja kiusannut Eoa. Murulla on hauska tapa hurmata ihmiset ympärillään ja haalia fanijoukkoa. Sellainen Muru on: hurmaava pieni kehari.

Tällä hetkellä Muru on kymmenviikkoinen ja kolmekiloinen. Muru pärjää hyvin, mutta ei koira voi elää kitalakihalkion kanssa. Kun kyseessä on koira, täytyy miettiä elämän mielekkyyttä koiran näkökulmasta. Eettisen pohdinnan lisäksi Murun tapauksessa yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi nousee koiran elämän hinta. Oikeaa vastausta case Muruun ei ole. Ymmärrän ratkaisut suuntaan ja toiseen. Haluaisin kuitenkin kuulla ihmisten ajatuksia ennen kuin kerron, mihin ratkaisuun me pitkän harkinnan ja selvittelyn jälkeen päädyimme.

Mitä sinä tekisit Murulle?

Advertisement