Murun leikkaus onnistui erinomaisesti. Murun lääkäri oli innoissaan: Terveitä 13-viikkoisia halkiopentuja tuskin kävelee joka päivä ovesta sisään. Halkio saatiin ommeltua koko matkalta kahdessa kerroksessa. Halkion alkupäässä oli niukempi kohta, mutta apuviiltojen avulla kudosta oli lopulta enemmän kuin tarpeeksi.
Muru on toipunut älyttömän hyvin. Lainkaan kipeältä se ei ole vaikuttanut. Mitään oireita ei ole ollut. Muru on ollut normaali itsensä, nukkunut päivät ja juossut illat. Murun hoitaminen on todella helppoa. Ainoa rajoitus on ehdoton kovan puremisen kielto. Siksi Muru menee kaikkialle koppa päässä. Kauluri on todella hyvä etenkin ulkona: se torppaa sopivasti kaiken pienen syötävän. Muru tulee kypäränsä kanssa hienosti toimeen ja kiusaa sillä muita koiria. Mora pelkää kauluria ja Krum ei voi sietää koko pentua muutenkaan. Muru ei tietenkään tajua, mikä toisia vaivaa.
Muru ei ole hotkinut ruokaansa samalla tavalla kuin aiemmin, minkä vuoksi tehostin kipulääkitystä kaiken varalta kahtena päivänä. Palloksi se on itsensä kuitenkin joka kerta syönyt. Antibiootit katoavat makkaran mutkassa murumaiseen tapaan. Syömisen jälkeen haavaa hieman kutittaa. Ainoa ikävä asia tällä hetkellä on se, että haava pitää ruiskuttaa syömisten jälkeen suuvedellä. Kukapa siitä tykkäisi.
Olen yrittänyt opetella elämään sen asian kanssa, että Muru jäi sittenkin henkiin. Ajatus on vieras, kun on kolmetoista viikkoa odottanut, että toinen kuolee. Enää ei tarvitse toivoa, että Murusta löytyisi jotain muutakin vikaa. Nyt toivotaan, ettei löydy.
Jos toipuminen etenee yhtä hyvin kuin on alkanut, tämä oli sitten tässä. Iso vaiva, aika yksinkertainen juttu. Mitään riskejä ei oteta. Vaikka Muru lepää tottuneesti päivisin, en uskaltanut jättää Murua moneksi tunniksi yksin keksimään jäynää, joten Senni huolehti Murusta. Sennin luona, jossa Muru on ollut paljon, on Murun toinen koti. Senni muutti Helsinkiin sopivasti luovutusiän jälkeen. Muru on ollut usein Sennillä hoidossa, jolloin olen saanut hengähtää. Se on tullut tarpeeseen.
Koska Murun hengitysteissä ei ole enää reikää, Muru sai hajuaistinsa takaisin. Sisäsiisteyden opettelu on ottanut takapakkia, sillä ulkona on niin mahdottomasti hännän hurjaa heilumista aiheuttavia hajuja. Vähemmästäkin keskittyminen herpaantuu. Välillä aivastuttaa, kun nuuskuttaa jotain voimakasta liian nopeasti liian läheltä. Muru ei ole ennen voinut latkia kunnolla juoksevia nesteitä, ei siis vettäkään. Juodessaan oudolla tyylillään Muru luovuttaa edelleen nopeasti. Juomiseen liittyy selvästi ikäviä mielikuvia.
Hurjasti paranemisia Murulle! Eiköhän vastoinkäymisten aika ole nyt ohi ja pennun elämä voi jatkua normaalisti. On se aika murunen! ❤
PS. Kaksi viimeistä kuvaa ehkä ihan luvattoman söpöjä…
paranemisia ja hienoksi koikkeriksi kasvamista Murulle!
Ihanaa että Muru nyt toivottavasti parantuu! 🙂 Onneksi kävi näin hyvin… 😀
Paranemisia Murulle Totti veljeltä!
Ihanaa että Muru sai mahdollisuuden! Paranemisia ihanalle selviytyjälle! 🙂
Muru 💗