Leipuri Hiiva

Nyt on harrastusrintama makeampi kuin pätkisjuustokakku. Kävimme tekemässä Jenten kanssa triplahylyn Joensuussa, ja voi että oli mukavaa. Mamality alkaa vihdoin näyttää agilitylta. Jalat jaksoivat juosta. Tuntui pirun hyvältä. Eikä meno pahalta näyttänytkään. Hyppyradan viimeisessä hyppykuviossa pörräsin koiran tiellä. Mutta mitä pienistä. Emme me välitä.

Kisapäivä on lomaa Imeväisen viihdyttämisestä. Ihmistaimi viihtyi viihdyttämättäkin, huhuili kuin pöllö (”huuu-huuu-huuuuu”) vielä Neulamäen palauttavalla lenkilläkin ja väsyi rätiksi. Seuraavana yönä sain nukkua oikein viisi tuntia yhteen mittaan. Luksusta kaikki.

Kuukauden kuluttua lakkaan täysimettämästä ja alan lenkkeillä! Tämä oli lupaus.

Niin, ja Jente. On se vaan hieno pieni.

Advertisement

Oravan pesä

En ole vielä koskaan onnistunut Liedossa. Enkä onnistunut tälläkään kertaa. Agilitya lukuun ottamatta meillä meni aivan hyvin. Eikä agilitykaan niin huonosti mennyt.

Telttauduimme ihan hallin eteen. Saimme seuraa. Imeväinen loisti kisamaskottina pinkeissä Peltoreissaan. Anoppi hoiti maskottia ja oikaisi vääryyksiä. Ihmiset ottivat tänäkin vuonna telttamme kiinni, kun se lenteli missä sattuu. Sää suosi. Kiitos Jyväskylän, namutkaan eivät loppuneet kesken.

Ensimmäinen karsintaratamme oli höpöhöpöä. Kielto yllätti jo ennen kuin aloin olla huono. Toisella kierroksella fiilikset olivat parhaat mahdolliset. Yksi keppipomppu ei voinut lannistaa hienoa tekemisen meininkiä, josta sain nauttia pienen keskittyneen kiiturini kanssa. En luottanut, vaikka lupasin. Oma vika.

Olen tätiytynyt. Nykyään iloitsen jo siitä, jos ylipäätään pääsemme maaliin. Huipputuloksia ei tarvita, kun oma koira on se kaikkein hienoin ja paras koira.

Jälkeenpäin ajateltuna lauantaille jämähtäminen on silkkaa piinausta. Neljättä kertaa peräjälkeen. Myyrmäki-aikoina pääsin sentään jokaisena kolmena vuonna finaalipäivälle. Se oli silloin, ja nyt on nyt. Olen kehittynyt henkisesti. Fyysisesti olen ottanut takapakkia. Pitäisi heittää henkisyydet mäkeen ja juosta. Eikä lähteä Lietoon.

Sunnuntaina paistoi aurinko koko päivän. Päivä oli kaikista karsintafinaaleista ehdottomasti huikein. Kannatti lähteä katsomaan. Vaikka Turkuun saakka.

Ajoimme yöllä kotiin. Savossa satoi oikein paljon ja häiritsevästi. Imeväinen oli valtavan iloinen ja löysi varpaansa.

Kenties joku on havainnut ripauksen katkeruutta Lietoa kohtaan. En tunnusta. Mutta jos ensi vuonna pääsisin jälleen Seinäjoelle tai mihin tahansa muualle kuin Turun seudulle, raapustan tukun sydämiä.

Nollien keruuhan on jo hyvässä vaiheessa. Ainakin se on vaiheessa.

Sinne siis!

Se alkaa olla ovella. Parin vuoden ajan olen odotellut kilpailua, jossa saan päästää Jenten kontakteilta ennen pysäytystä. Siinä se nyt on. Ota ja puraise. Ensimmäinen nopeiden kontaktipintojen kisamme.

Kesän suurin rykäys on tietenkin matka maajoukkuekarsintoihin. Tie on pitkä, neljä ja puolisataa kilometriä. Anopille kertyy vielä neljäsataa kilometriä enemmän. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei Turun lähellä ole muuta kuin Turku.

Kolmen naisen karavaaniimme kuuluu kuusikymmentäneljä senttimetriä silkkaa tahtotilaa. Imeväinen on aamuntorkku. Kilpaa edeltävät yöt jäänevät varsin ohuiksi. Varaudun pussillisella Teetaivasta. Olen sitten Karibian aurinkona heti aamusta alkaen.

Yritän parhaani. Välttelen pakkovalssia (syystä että). Kepeillä luotan itseeni. Aalla toivon parasta. Nautin. Uskon koiraani. Jente osaa kyllä. Jente on huippukunnossa. Jente on super.

Kuin kananlento

Pitääkö SM-kilpailuista kertoa jotain? Annetaan vain käytöspisteet (0–10) kaikille nelijalkaisille:

Jente: 9 pistettä

Jenten tie suomenmestariksi katkesi neljännen esteen jälkeen. Saamme olla ylpeitä itsestämme. Suoritimme neljä estettä todella hienosti. Kaikista sadastaneljästäkymmenestä kilpailustamme juuri tässä startissa Jente alkoi haistella maata kesken radan. Pistemenetys ja pahaa silmää.

Eo: 1 piste

Eo jäi pisteittä aiheuttamansa huolen (raju suolisto-ongelma), vaivan (siivoan, puunaan) ja epämukavuuden (ai, mitkä yöunet?) vuoksi. Lisäpiste reippaudesta.

Krum: 8 pistettä

Myös Krum ripuloi häkkiinsä (mikä näitä koiria oikein vaivaa?).

Neleh: 10 pistettä

Sunnuntain vastaisen yön jälkeen en tohdi rokottaa muille katsojille inisemisestä maxien finaalissa. Rapsutuksia se vain oli vailla.

Imeväinen: 10+ pistettä

Imeväinen nukkui sunnuntain vastaisena yönä ensimmäistä kertaa kahdeksan tuntia yhteen mittaan. Plussa hotellin puolesta siitä, että lainasi Eolle vaippojaan.