Loppu hyvin, Opel hyvin

Jo alkoi autoliikkeestä saada palvelua. Tarvittiin vain Appiukon jyrähdys ja silmät työtä mulkoilemaan. Muutaman tunnin, joita ei alun perin Astraa varten löytynyt, rassaamisen jälkeen vika oli korjattu. Kaksi tuntia myöhemmin matkasimme kohti Helsinkiä.

Perjantain sää oli sadevarustukseeni, jota ei siis ollut, nähden aivan kamala. Leirin pystytys kaksin Pätkän kanssa oli jäätävä kokemus. Lopulta sade laantui ja oli Krumin vuoro astua lainasaappaisiin.

Rata oli paha. Siinä oli kahdeksan Krum-vaikeaa kohtaa. Keppien leijeröinti sentään oli heiniämme, sillä onnistuimme siinä hienosti talvella Jenten treeneissä – totta kai hutiloin varman nakin. Meillä meni aika hyvin. Ohjaamiseni on liian hidastempoista Krumin menolle. Mutta Krum oli kiltti, ei yhtään pikku sika. Ottaisin milloin vain uudestaan:

Lauantaina paistoi. Oli mukava tarkkailla joukkueita kaikessa rauhassa.

Yksilö-SM sujui hektisesti. Valmistautumisaika oli liian lyhyt, jalat tönköt ja koirakin hukassa hyvän aikaa tutustumisen jälkeen. Rata ei tuntunut lähtökohtaisesti kivalta. Hyvän fiiliksen pusertaminen lyhyessä ajassa vaati työtä aivan lähtökarsinan viimeiseen soppeen saakka. Sieltä se kumminkin tuli. Mikään ei voinut estää meitä tekemästä upeaa suoritusta.

Paitsi ensimmäinen rima, räps! Viime vuonna pääsimme kolme estettä, tällä kertaa emme ainoatakaan. Kuinka Jente vetää entistä paremmat pohjat ensi vuonna: ohittamalla lähtöhypyn?

Jente ei sentään jäänyt viimevuotiseen tapaan haistelemaan rataa. Ja onhan ensimmäinen rima aina parempi kuin viimeinen. Silloin voisi vaikka harmittaa. Nyt höntsättiin maaliin hyvällä meiningillä.

Pakkasimme kampsut ja lähdimme Tampereelle. Pelkkä ajatus finaalien sääennustuksen vesipylväästä ja kaatosateessa kiukkuavasta Pätkästä kallisti mielen kohti live streamia ja sipsikulhoa. Mälsä mutta ehdottomasti oikea päätös.

En malttanut olla kellottamatta Jenten aikaa, joka olisi sijoittunut top 20:een ja karsinnoissa reippaasti ihanneaikaan. Kisahimoni on ollut vaisu, mutta nyt se kurkottaa kohti Agirotua. Aion juoksennella monta starttia. Juoksentelen niin kuin olisimme kuolemattomia.

Koko edeltävä viikko on yhtä etukäteisvalmistelua ja itse reissurumba todellinen voimainkoitos. Tarvitsisin selviytymisoppaan seikkailuihin taaperon kanssa. Finaalien seuraaminen hänen seurassaan on mahdottomuus. Pitkän kisapäivän jälkeen mieli kaipaa rauhoittumista ja kroppa lepoa. Istuutuminen vaikkapa tuolille olisi ihanaa. Kiireettä ruokaileminen olisi täydellinen loppusilaus. Sen sijaan aika vierähtää nopeasti perässä juosten, arvoesineitä pelastaen, asioiden jyrsimistä estäen, oksennusta auton penkeistä jynssäten, vaatteita pesten, tekemistä keksien, lähmäisiä näppejä rajoittaen, raivoa laannuttaen, seuraavan päivän toimintastrategiaa suunnitellen ja aikataulutellen, ruokaa hotkien sekä määrittelemättömiä isoja ja pieniä sotkuja siivoillen. 

Miten täyspitkä kisaviikonloppu pitäisi jaksaa? Kyllä nuorena jaksaa on oikein typerä ja väärässä oleva sananparsi. Keskittymiseni yhtä ratasuoritusta varten ei vaadi paljoa. Jotain rajaa kuitenkin pitäisi olla. 

Viikonlopusta nuutuneina päätimme olla oikein epäinnovatiivisia. Delegoimme Pätkän hoitoon Agirodun ajaksi. Karsintoihin Pätkää ei liioin huolita mukaan, vaikka se sitten tarkoittaisi reissuun lähtemistä yksin Jenten kanssa.

Advertisement

Osaksi kalustoa

Aia on laumaantumassa yhtä varmasti kuin kevät tekee tuloaan. Toisena koti-iltanaan se pääsi nukkumaan Nelehin viereen. Pian todistin pennun kiskovan Eoa korvasta. Jenten sulattamiseen meni viikko. Sunnuntaisten sisaruspainien jälkeen temmeltämisen tarve oli vahva. Samana iltana Aia sai suostuteltua Jenten kiihdyttelemään kanssaan sisällä ja seuraavana aamuna pihamaalla. Krum pitää kovan kundin mainettaan yllä eikä suostu hännän heilutusta hempeämpään kanssakäymiseen.

Pätkä ja Aia muodostavat oman lukunsa. Parivaljakko on liittoutunut yhteen. Kuulen, kuinka toinen kikattaa riemusta ja toinen ärisee samasta syystä. Menen katsomaan. Näen Pätkän kiskovan jotain yhteen ja Aian toiseen suuntaan. Minun alushousuni! 

Kaiken kaikkiaan niillä on kovasti lystiä keskenään. Aia merkitsee Pätkälle jotain pehmeää ja ihanaa. Pätkä heiluttaa Aialle sopivalla korkeudella hampaiden upottamista huutavia asioita. Aia ja Pätkä ovat tarpeineen ja vaateineen hyvin samankaltaisia keskenään. Niille on kehittynyt jo lyhyessä ajassa aivan omalaatuinen suhde. Aia puree aina ja lujaa. Molemmat purevat jalkaani, jos eivät saa huomiota. En ymmärrä, miten Pätkä pystyy elämään ja olemaan samalla tasolla piikikkään pyörremyrskyn kanssa.

Välillä täytyy puuttua: pentu riehaantuu ja tulee poru, tai Pätkä riehaantuu ja halaa lepäävää Aiaa. Onneksi Pätkän sorminäppäryys ei vielä riitä kevythäkin vetoketjun avaamiseen.

Aia näyttäisi sopeutuneen hyvin talon tavoille: se nukkuu yöt läpeensä ilman vahinkoja ja kiljumisia, hallitsee koiraetiketin ja reagoi käskyihin. Aia syö kaikkea muuta paitsi nappuloita ja banaania. Leikki on edelleen riehakasta, ja sitä suunnataan lahkeiden sijasta leluihin. Aia on avoin, heittäytyvä ja iloinen koiranpentu.

Kuinka selviytyä vauvan kanssa agilityvuodesta ilman hermoromahdusta

Vauvamme ei ole enää vauva ollenkaan. Näillä puheilla olkoon Imeväinen tästä eteenpäin Pätkä. Jätän vauvavuoden taakseni kokoamalla täysin subjektiivisen selviytymisoppaan koiramaisen elon ja pienen nyytin yhteensovittamisesta.

Eli:

Heti pienen ihmisen elämän ajanlaskun alkutaipaleella olo tuntuu kevyemmältä, sporttisemmalta ja timmimmältä kuin koskaan aikaisemmin. Mielikuvissa uusi uhkea venusmainen minä kykenee radalla boltmaisiin suorituksiin. Matka kuvitelmasta todellisuuteen saattaa olla arvioitua pidempi, mutta tässä vaiheessa ei kannata kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin.

IMG_4718

Kotona käy selväksi, että iholla loisiva ihmistoukka rajoittaa vapaa-aikaa jonkin verran. Kaikki on vauvan kanssa vähän hankalaa.

Vauvelin seurassa on helppoa jämähtää neljän seinän sisälle. Se on oikein hyvä vaihtoehto, ja sitä kannattaa harkita vakavasti. Toisaalta oikealla asenteella kaiken-sen-mitä-ennenkin tekeminen onnistuu aivan varmasti. Kaikki on yhtä kuin järjestelykysymys.

Etenkin silloin, kun vauvan päivä on kotioloissa pelkkää hirviöpisteiden kerryttämistä, et häviä mitään kokeilemalla ulkoilmaa. Vauvat ovat mystisiä otuksia, jotka ulkoillessaan yllättävät usein hyvällä käytöksellään. Aina ei tietenkään voi sujua, ja jossain vaiheessa kaikki menee pieleen. Koiraihmisen sopeutumiskyky yllättävissä tilanteissa on kuitenkin yleensä hyvä.

Kentälle kannattaa suunnata mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Positiivinen ehdollistaminen ja siedätyshoito pätevät koiran lailla myös vauvaan. Pian huomaat, että ihmistaimi on vinoutunut peruuttamattomasti tykkäämään koirista älyttömän paljon. Koiratouhuille kehittyy lähes hypnoottinen vaikutus. Parhaimmassa tapauksessa tuhiseva käärö tainnuttuu tuntikausiksi tutun taustamelun ansiosta. Kun maailmankuva vähitellen laajentuu, vauvasta kehittyy kernaasti nelijalkaisten harrastuksia tarkkaileva agilitytaituri.

IMG_5968

Vauvan läsnäollessa agilitystä tulee välineurheilua. Kaikilla ei ole hoitopaikkaa, johon lykätä vauva edes joskus. Kun agility on lisäksi koko perheen yhteinen harrastus, vauvan on kuljettava kätevästi mukana. Ensimmäinen askel kohti paikasta riippumatonta vanhemmuutta on kantaa vauvaa. Siinä tapauksessa, että liinailu on yhtä päättymätöntä solmua, suosittelen kantoreppua. Manduca pelastaa, kun vauva on takertuvaa sorttia tai metsässä lenkkeily on henkireikäsi.

Monet vauvat viihtyvät vaunuissa. Maasto-ominaisuuksiin on syytä satsata siltä varalta, että vauva tulkitsee laitteiston paholaisen karavaaniksi ja lataa kaiken vauvanraivonsa menopeliä kohtaan. Tällöin vaunuja voi hyödyntää kantojuhtana: beibi kainaloon, ja valtava määrä rompetta siirtyy ilmakumipyörien päällä kevyesti ja näppärästi.

Kesällä sataa. Muodoton kahden euron jättiläissadeviitta on loistava suoja vauvaa kantavalle. Kukapa ei haluaisi olla muhkea möhkäle? Värinä jokin kirkuva on upea.

Iso teltta on plussaa. Semmoisen omistajana voit tarjota suojan kanssakilpailijoille. Tissitakiaisen pulleasormisessa otteessa on paitsi aikaa myös mielekästä tutustua uusiin ihmisiin. Ihmiskontakteja välttelevämpi tapa on nököttää teltan varjossa ja surffata älypuhelimella netissä. Suosittelen lämpimästi täysimetystä kesä- ja kevätvauvoille kesän kisaturneen ajaksi. Tämän helpommaksi, nopeammaksi ja hygieenisemmäksi ei reissumuonitus tule.

IMG_7483

Vauva matkassa lyhytkin treeniretki venyy helposti kolmituntiseksi. Tarvitaan kärsivällisyyttä – ja vaihtovaippoja. Mikäli treenaus toteutetaan ryhmässä, harjoitus ei ole pilalla, jos kakkavahinko havaitaan jo alkuvaiheessa. Sillä välin, kun kaverit lämmittelevät koirasi ja rakentavat radan, ehdit noutaa vaipat kauempaakin. Tapa tuskin toimii pitkällä tähtäimellä. Pian saatat huomata treenaavasi keskenäsi vauvasi kanssa.

Kuulokkeet ovat tarpeen meluisissa agilitytapahtumissa. Vempain soveltuu myös pienipäiselle aikuiselle. Koliikkisen vauvan hyssyttely kuulokkeet päässä säästää hermoja ja tärykalvoja. Jos pääsi on iso, hanki korvatulpat.

Aina ei pärjää yksin. Kun rataantutustumiset osuvat päällekäin, teltta lentää taivaan tuuliin, muki kaatuu ja koiraakin pitäisi liikuttaa, on vauvanhoito syytä ulkoistaa hetkeksi. Hyödynnä häikäilemättömästi seurakavereita, tuttuja ja tuntemattomia, kummeja, sukulaisia ja ratatyöntekijöitä. He ovat kullanarvoinen apu. Koiraväki on yllättävän vauvamyönteistä sakkia. Olet vauvoinesi ja leukapielillä roikkuvine silmäpusseinesi niin säälittävä näky, että ihmiset auttavat mielellään.

IMG_7386

Väsymys ja vauva kulkevat käsi kädessä. Yksi elämän harvoista totuuksista on se, että unen puutteeseen kuolee. Ole armollinen itsellesi. Liian kunnianhimoiset tavoitteet kuormittavat vauvavuotta liikaa. Agilitystä ahdistumisen sijaan ota mielummin tirsat.

Hyvistä aikeista huolimatta joskus ottaa päähän. Ei se mitään. Ihan jokainen vanhempi toivoo joskus, että piltti voisi painua Narniaan edes hetkeksi. Se menee ohi. Kyseenalaistamisajatukset, kuten miksi ihmeessä harrastan jotain näin typerää tai onko tässä nyt mitään järkeä, ovat vaarallisimpia. Ne on syytä torjua välittömästi.

Agility on parhaimmillaan sielun ja ruumiin irtiotto arjesta. Agility on se harvinainen oma hetki, aikaa ilman vauvoja ja murheita. Agility voi olla jopa palkitsevampaa kuin mitä se oli aikana ennen vauvaa. Agility on satsaus itseesi, vauvaasi, perheeseesi. Agilitydiilissä kaikki voittavat. Ja maailma pelastuu.

IMG_8549

Täytettä päivään

Mahtijuhla on jo ovella. Vajaan kuukauden kuluttua voin kehaista itseäni: ”Minä tein sen. Selvisin siitä!” Olen niin itseriittoinen, että leivon kakun itseni kunniaksi. Muotoilen sen oikein nätiksi ja korkeimpaan kohtaan asetan ykkösen. Kaikille halukkaille keitetään kahvit ja tarjoillaan nisua.

Tein nyt sen, joka on kovasti syyhyttänyt mieltäni: ilmoitin Jenten hyppyratastarttiin viikon päähän. Kisataukomme (kolme kuukautta) saati treeniputkemme (kaksi kuukautta) ei ole ollut erityisen pitkä. Myös vuoden agilitytön oli pituudeltaan tavanomainen (yksi kuukausi). Ajanjakson pituudesta riippumatta oma matkani ollut niin antoisa, että palan halusta päästä kokeilemaan taitojamme. Treenaaminen on kivaa, mutta kyllä kisaaminen on vielä kivempaa. Jente alkaa olla ikänsä puolesta parhaimmillaan, agilityllisesti.

Tänään on erityisen jännittävä päivä. Tänään on oikein hyvä suursiivota, laittaa antaumuksellisesti ruokaa, kuurata vessa, treenata, jyrsiä hermostuneena pähkinäsuklaata ja lähteä lenkille. Tänään saa pitää peukut pystyssä.

Paljon onnea vaan!

Meillä on tänään synttärit. Imeväisen puoleen vuoteen mahtuu liikettä puoleen ja toiseen. Puolet elämästä on kulunut Tampereella. Lisäksi Imeväinen pistäytyi Kemissä, Torniossa, Kuopiossa, Kajaanissa, Jyväskylässä, Varkaudessa, Maaningalla, Liedossa, Joensuussa, Ylöjärvellä ja Hattulassa. Valtaosa paikoista koettiin kisahengessä. Mitään niistä Imeväinen ei muista vanhempana.

Imeväinen ei tule muistamaan, kuinka se tapasi ensimmäisenä kesänään kasapäin lampaita, kanoja, ankkoja ja hevosiakin. Koiria tuskin tarvitsee mainita. Mutta kun heppakuume iskee, voin kääntää veistä haavassa. Kerron, kuinka äityli körötteli menemään Kummitädin hevosella ja Imeväinen vain huultaan mutristi.

Juhlapäivä sujui tutuissa merkeissä Hervannassa. Imeväisestä ei ole vielä ketyksi, mutta se on loistava kema (kennelmaskotti). Kema on hyvä. Paljon parempi kuin keri (kennelriesa). Kunhan ei ryhdy kekaksi (kennelkauhu).

Huomenna uidaan. Krumi viilettää korvat lerpattaen luvaa vaille kolmosissa. Sitten koittaa huvittavin osuus. Kaikki cavalierit pyrähtävät kisakentälle rotumestisten merkeissä. Siitä tulee päätöntä ja taatusti hauskaa.