Mutta missä on Muru?

Koikkerilapset ulkoilivat ensimmäisen kerran kesäisessä säässä.

IMG_3528 IMG_3532 IMG_3526 IMG_3536 IMG_3540 IMG_3553 IMG_3554 IMG_3565 IMG_3585 IMG_3586 IMG_3588 IMG_3599 IMG_3601 IMG_3616 IMG_3621 IMG_3623

Vastaus kysymykseen:

IMG_3563 IMG_3574 IMG_3579 IMG_3591 IMG_3594 IMG_3596

Muru on outo pentu. Koska sitä ei ole imetetty, se ei ole millään tavalla riippuvainen emästään eikä se kulje muiden pentujen tapaan kimpassa saati etsi Aiasta tukea. Muru tutkii mieluiten maailmaa. Se hyppii ja pomppii, mutta ennen kaikkea kulkee itsenäisesti ja itsevarmasti omia reittejään. Muru ei ole koskaan paikalla, kun koko porukasta yrittää saada valokuvaa. Muru on kiintynyt ihmiseen ja on jo nyt erityisen ihmissosiaalinen. Aian näkeminen ei aiheuta Murussa suurta tunteen paloa. Muru menee kauas eikä se jää paikoilleen ruikuttamaan, kun eksyy. Hukkaankin se on mennyt, ei meinannut löytyä millään.

Muru tuntuu olevan askeleen edellä muita monessa suhteessa. Samaan aikaan se on 800 grammainen sintti, joka näyttää edelleen keskoselta 1200-1500 grammaisten rinnalla. Olen säälinyt raukkaa monet kerrat: toisinaan se yrittää imeä vimmatusti muiden rinnalla, mutta ei siitä mitään tule. Murun pentuudesta on paljon pois. Onneksi imemisen vaihetta ei kestä enää pitkään.

Kivoja pentuja nämä ovat. Persoonallisuudet alkavat hiljalleen näkyä. Aina se on Puro-poika, joka tunkee tv-tason taakse vain jäädäkseen sinne jumiin. Kaisla on yksi höpöttäjä: häntä heiluu, häntä heiluu. Viikinki, Puro ja Mopo-poika pitävät huolta, että ääntä löytyy. Oiva herää aina ensimmäisenä ja on etunenässä tutkimassa paikkoja.

Nyt pennut ovat parhaimmillaan – niistä tulee vain vähän sontaa, mutta niiden kanssa voi jo puuhastella.

Mainokset

Nassuja täplikkäitä

Neljäviikkoispäivän kunniaksi laitan Tainan ihania kuvia kolmeviikkoisista! Logiikkani on verraton, myönnän.

Tässä Muru:

1n-muru

Tässä Kaisla:

2n-kaisla

Tässä Viikinki:

3u-viikinki

Tässä Puro:

4u-puro

Tässä Oiva:

5u-oiva

Ja tässä Mopo:

6u-mopo

Kuka nyt ei näitä naamoja toisistaan erottaisi.

_MG_3203-1 _MG_3211-1 _MG_3150-1 _MG_3158-1 _MG_3226-1 _MG_3324-1 _MG_3351-1 _MG_3250-1 _MG_3427-1 _MG_3474-1

Lisää kuvia kuusikosta löytyy täältä.

Melkein-lomalla

Koska lomampaa ei ole tiedossa, niin hehkutanpa kuten kaikki muutkin: on ihan mahtavaa olla melkein-lomalla! Pätkä on mummolassa ja Murun yösyötöt lopetettu. Kun tarvitsee vain käydä töissä ja välillä tehdä vähän kouluhommia, pääsee ihan lomafiilikseen. Voi nukkua päikkärit, kun nukuttaa. Kuunnella hiljaisuutta. Jep, loma!

Poikaset ovat aloittaneet kiinteät sapuskat. Koikkereille kyllä kelpaa, Murullekin aivan kolmioksi saakka. Murun kolmiviikkoispaino oli päälle 600 grammaa. Kaisla ja Mopo painoivat hieman alle kilon, Puro ja Oiva vähän päälle. Viikinki oli omalla luvullaan tuplasti niin suuri kuin Muru. Muru on heistä kaikkein ketterin liikkuja pienimmällä massallaan. Välillä suunta on taakse, vaikka kuinka yrittäisi eteen. Painimisyritykset päättyvät vielä yleensä pennun kupsahtamiseen vartensa ympäri. Maailma kasvoi, kun huutosakki heitettiin makuuhuoneesta ulos. Nyt on tilaa kasvaa. Ja huutaa.

Agirotu-muisteloihin jäi tällaista viime viikonlopulta:

Jonkun piti jäädä ruokkimaan Murua ja joku olin minä. On harmi, että keinu oli hiukkasen turhan liukas. Olisi ollut hauska nähdä Esa ja Jente myös FAO-finaalissa. Sunnuntaina kävin vuorostani juoksemassa Ritvan alaisissa pari rataa: Jentellä ja Eolla. Mikäs sen mukavampaa kuin juoksennella kauniina kesäpäivänä. Joukkueratakin oli tänä vuonna todella kiva, oikea kunnon juostava joukkerata.

Eo teki Nelehin tavoin viimeisen starttinsa Agirotu-joukkueessa yhdettätoista syntymäpäiväänsä edeltävänä kesänä. Hienosti Eo meni ja hyppäsi kontaktit yhtä komeasti kuin aina ennenkin. Nyt kelpaa jäädä lopullisesti eläkkeelle. Ehkä inasen harmittaa, etten mittauttanut Eoa heti nuoruudessaan miniksi. Eo ei olisi ollut pöllömpi minikoirana, kun ei olisi tarvinnut ponnistella henkisten ongelmien lisäksi oksereita sun muita.

Jente oli tällä viikolla parin päivän ajan kolmijalkainen. Mitään en nähnyt tapahtuneen, mutta kunnon tärskyn on saanut, kun kipulääke ei lievittänyt vaivaa. Pitää käyttää koko koira huollossa ennen kuin uskaltaa viedä mokomaa esteille. Pienen irtilenkin Jente kävi eilen ja liikkui sen jälkeen normaalisti. Vähänpä tekee taas mieli tehdä agilityä, kun ei ole koiraakaan. Lenkille en ole päässyt toistuvasti sitten lokakuun. Jos ei polvi ole enää ongelma, niin vähintään nilkka pettää tai elämä on muuten vain hankalaa. Juosta en ole edes yrittänyt. Jotain pitäisi asian eteen tehdä, kun jaksaisi.

Koskaan ei olisi helpompaa lopettaa agilityä kuin nyt. Karsinnat oli suuri nautinto jännittää telkkarista. Seuratessaan suorituksia tajuaa, että pitäisi treenata. Mutta kun ei ehdi, jaksa eikä kykene, niin ei väkisin.

Sydämen sulattamista

Taina kävi kameran kera tsekkaamassa Lokin aikaansaannoksia. Kuvat kertovat 12-vuorokautisista poikasista ja siis © Taina Lempiäinen.

_MG_2938-1 _MG_2941-1 _MG_2947-1 _MG_2933-1 _MG_2993-1 _MG_3014-1 _MG_2971-1 _MG_3065-1 _MG_3051-1 _MG_3087-1 _MG_3092-1 _MG_3055-1 _MG_3085-1 _MG_3104-1

Jos tämä ei riittänyt, täällä saa nauttia lisää pennunpunaa.

Poikaset kasvavat hurjaa vauhtia. En puhu puuta heinää, sillä pennut ovat varsinaisia mötkylöitä. Paitsi tietenkin Muru, joka kasvaa edelleen omaa tahtiaan, tasaista reilun 20 gramman päivävauhtia. Muut ovat syöneet Murunkin edestä. Siinä missä toiset köllöttävät pulleiden vatsojensa kanssa, Muru jo kävellä köpöttää ja käy haukkumassa kiukkuisesti: ”Pullo, kiitos!” Pennut ovat ottaneet kunnon kasvupyrähdyksen. Yöllä Murua syöttäessäni piti ihan tarkistaa, että onhan se Muru, jonka pentulaatikosta nappasin.

Tänään pennut täyttivät kaksi viikkoa ja kaikki pennut katselevat maailmaa auennein silmin. Vaaka kieli seuraavaa:

Muru (n) 416 grammaa
Kaisla (n) 738 grammaa
Viikinki (u) 818 grammaa
Oiva (u) 783 grammaa
Puro (u) 748 grammaa
Mopo (u) 706 grammaa

Chirpy-koikkereiden kahden viikon iän painoennätystä pitää silti hallussaan Taavi (C. Titanium) 830 grammalla.

Muru selvisi sittenkin

Päistikkaa on ollut hiljaa ja tässä syy:

IMG_6287

Sennin kuva.

Murun tarina oli katketa varhain. Aian ja Lokin esikoistytär pudotti painoa yli kymmenen prosenttia ensimmäisen vuorokauden aikana. Tilannetta korjattiin äidinmaidonkorvikkeella, johon Muru kävi kiinni kuin sika limppuun. En uskonut Murun selviävän, mutta Muru oli toista mieltä. Muru ei ole missään vaiheessa näyttänyt heikolta, hitaasti kuolevalta pennulta. Se on ollut sinnikäs ja pirteä koko ajan eikä eroa muista pennuista muuten kuin kokonsa perusteella ja siksi, että on nisänimijänä surkea.

IMG_6199

Tarkkapaikka painaa männästä korviketta tippa kerrallaan vuorokauden ikäiselle Murulle.

Murun paino lähti nousemaan. Ensin ihan pikkuisen vain, sitten enemmän. Juhannus meni ja totesin, että siellä se pentulaatikossa edelleen pötkii muiden mukana. Ei auttanut muu kuin jatkaa korvikkeenvalkoisella tiellä. Siitä huolimatta, että Aia hoitaa hoivan ja puhtaanapidon, pennun syöttäminen vähintään 12 kertaa päivässä vaatii voimia ja ennen kaikkea aikaa, jota minulla ei ole. Onneksi ystävät tulevat apuun tarvittaessa. Muru ei olisi elossa ilman naapureita, jotka kävivät vuorollaan ruokkimassa Murun työpäivän aikana.

IMG_6265

Senni kuvasi.

Muru ei olisi hengissä etenkään ilman Senniä, joka otti homman haltuunsa maanantai-iltana. Sennin avulla pysyin jokseenkin järjissäni ensimmäisen viikon uudessa työpaikassa. Muru oli parhaassa mahdollisessa hoidossa, kun Senni jakoi yösyöttöjä ja otti muutenkin pääsyöttövastuun. Senni hoiti raskaimmat neljä päivää, kunnes Muru alkoi syömään pullosta. Tadaa, on monin verroin helpompaa antaa Murun hoitaa ruokailu itse:

IMG_6320

IMG_6315

Muru saavutti syntymäpainonsa viiden vuorokauden iässä. Sen jälkeen paino on noussut reilut 20 grammaa päivässä. Nisän imeminen helpottui, kun maito kolmantena päivänä alkoi nousta kunnolla, mutta ravitsemuksellinen arvo jää Murun kohdalla edelleen liian heikoksi. Muru osaa imeä tuttia, mutta ei nisää. Yritystä ei todellakaan puutu, mutta pentu on melkoinen sählä ja kunnon imuote aivan hukassa. Silti vähitellen alan uskoa, että Murusta voi kasvaa kunnon koikkerikansalainen. Jos niin käy, Murulla on monta ruokkivaa kättä kiitettävänään.

IMG_6216

Mopo (u) ja Muru, 1 vrk.

IMG_6267

Viikinki (u), Muru ja Kaisla (n), 5 vrk. Sennin kuva.

Aia ei ole ollut moksiskaan, vaikka viisi ihmistä on käynyt ruokkimassa Murua. Aia on lunki kuin mikä: hoitaa pennut huolellisesti eikä stressaa mistään. Eo karkasi pentuhuoneeseen ja sai kaikessa rauhassa tyhjentää Aian ruokakupin pentulaatikon vieressä. Aia ei ole ylipäätään huolestunut pentujensa turvallisuudesta. Ja miksi olisi, kun pennut ovat hiljaisia ja tyytyväisiä möllyköitä.

Perään muutama kännykkäräpsy menneeltä viikolta. Koitamma ottaa viralliset yksiviikkoiskuvat tänään.

IMG_6221

IMG_6214 IMG_6218 IMG_6229 IMG_6350 IMG_6331 IMG_6362 IMG_6358

Syntymä

Aia kävi aamupissalla kuuden perästä. Kello 6.20 epäilin, että pian alkaisi tapahtua jotain, ja hups, kahdenkymmenen minuutin kuluttua syntyi ensimmäinen pentu. Olen minäkin varsinainen kasvattaja.

Keksimme tyypeille työnimet jahka opimme erottamaan ne toisistaan. Yritimme kuvata pentuja noin niin kuin tunnistamisen avuksi, mutta kaverit eivät välittäneet pysyä paikoillaan pientä vertaa. Mukana on myös naamakuvat, koska ne usein kiinnostavat ihmisiä.

Kello 6.42: narttu1, 203 grammaa

IMG_3433IMG_3434Kello 7.20: uros1, 247 grammaa

IMG_3439 IMG_3438

Kello 7.41: narttu2, 210 grammaa

IMG_3429IMG_3431

Kello 8.12: uros2, 202 grammaa

IMG_3443 IMG_3442

Kello 8.54: uros3, 211 grammaa

IMG_3437IMG_3434

Kello: 9.28, uros4, 167 grammaa

IMG_3441 IMG_3440