You must be kidding me

kuva (1)Nope.

kuvaAnopin idea, ei minun. Minulle on aivan yhdentekevää, mihin koiranäyttelyyn Aia osallistuu. Pahinta, mitä voisi tapahtua, on se, että Aia nauretaan ulos kehästä. Siinä ei olisi minulle mitään uutta: olen käynyt Jenten kanssa peräti kahdessa koiranäyttelyssä. Itsetuntoni kestää mitä tahansa. Aion sitä paitsi suhtautua rooliini Aian handlerina tilanteen vaativalla vakavuudella.

En tiedä, miltä Aia näyttää. Olen yhtä kiinnostunut koiranäyttelyistä kuin lasten missikisoista. Ymmärrän silti, että jalostusasioiden kannalta on tärkeää käyttää koiransa tsekattavana niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Aia näyttelykuntoon -projekti on ollut käynnissä kesän ajan. Aian lihottaminen sujui liian helposti. Se oli jo kuukausi sitten täydellisen lihavassa näyttelykunnossa, iso ja näyttävä medikoira. Nyt se ei ole aivan yhtä täydellinen. Minulla on kuitenkin sellainen kutina, ettei Aian menestyminen ole kiinni sen lihavuudesta.

Ensimmäistä kertaa elämässään Aia on pesty. Koiran sampoolla. Turautin rakkiin oikein hoitoainetta. Kyllä tuli hyvä. Harjailin Aiaa, mutten tiedä, oliko siitä mitään taikaa.

Emme ole harjoitelleet näyttelyitä. Ei se niin vaikeaa voi olla. Käveleminen ei ole koskaan ollut Aialle ongelma. En usko, että se on sitä perjantainakaan. Olemme kohdanneet Aian kanssa yhteisellä matkallamme pieniä takaiskuja. Paikallaan jököttäminen ei ole ollut yksi niistä.

Aia on luonteeltaan loistava. Se on kovin pehmeä, mikä on koiranäyttelyn kannalta merkityksetön hifistelyominaisuus. Minulle riittää tieto siitä, että kun kuusi alle kouluikäistä kiljuu ja juoksee Aian perässä, Aia nauttii joka hetkestä, heittelee itselleen kaarnan palaa ja juoksee pihalla sitä onnellisemmin ympyrää mitä suuremmaksi hulabaloo käy. On melkein mahdotonta kuvitella Aian ahdistuvan koiranäyttelystä.

En tykkää valmistautua koiranäyttelyyn. Se tunkeutuu epämukavasti arkeemme. Tuntuu siltä, että koira pitäisi sulkea lasipurkkiin, vaikka kyse on koikkerista, joka ei pilaa itseään olemalla koira. Heti pitää olla hermoromahduksen partaalla, kun näkee Aian kiskovan takiaisia ja vähäisiä häntäjouhiaan irti sen minkä kerkeää.

Kävi miten kävi, ainakin Aia tuoksuu hyvälle ja minulla on ihana uusi mekko.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s