Sukua julkkikselle

On aivan parasta olla kesäkuopiolainen. Savon sydämestä löytyy hienoja mahdollisuuksia. Täällä voi esimerkiksi päästä kokeilemaan paimentamista bordercollien ja kelpien lisäksi muun paimenkoirarotuisen karvakuonon kanssa.

Koska saimme kesän ajaksi komennuksen Kuopioon ja Krumilla on aktiivinen kasvis, myös meidät voi nykyään tavata tallaamassa Vehmersalmen peltoja. Tätä on odotettu koko talvi. Jo nostalgisiksi muodostuneet navettahousut ovat valmiina palvelemaan.

Seison vesisaateessa hyttysten ja mäkäräisten armoilla keskellä lammasryhmää. Pohdin, mitä minun kuuluisi tehdä kädessäni olevalla sauvalla. Krum liukenee makustelemaan pipanoita aitauksen toiseen reunaan. Tai sitten koira hajottaa koko kaitsettavan ryhmän pitkin ja poikin, mukkelis ja makkelis. Tästä on hienostelu kaukana. Havahdun huomaamaan, että pari vuotta kaupunkimiljöötä on kauan. Maalaishenkisyys on juuri sitä, mitä tarvitsen.

Olen kolmatta iltaa imemässä itseeni neuvoja erittäin kummallisesta lajista. Ohjaajan merkitys on suuri. Olen sauvoineni kovin urpo. Alan innostua yhä enemmän. Koirani saa minuakin suurempia kiksejä. Lampaat liikkuvat, kun Krum tekee kuten päänsä käskee.

Krum on lupaava lammaskoiran raakile. Se on saanut kehuja. Minusta Krum on jo voittaja, koska se ryhtyi hommiin heti ensikerralla. Se ei luikkinut pakoon niin kuin pelkäsin. Kesän aikana nähdään, mihin meistä on. Paineita en ota. En, vaikka Krumin emä on uusien paimennussääntöjen voimaantultua yksi Suomen kuudesta ensimmäisestä paimennuksen esikokeen hyväksytysti suorittaneista koirista. Siinähän se tuli. Pakko oli päästä ylpeilemään. On se niin hieno juttu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s