En voi herätä painajaisesta mutta voin oppia elämään asian kanssa

Elämä ilman Nelehiä.

Neleh ei hypi iltaisin tasajalkaa. Neleh ei nuole lattiaa. Neleh ei tönäise kostealla kuonollaan. Neleh ei nojaile, ei laske päätään kuin halatakseen. Kukaan ei nouda sängyn alta tavaroita. Kukaan ei intoile tyhjästä.

Kaikkein raskainta on se, etten voi nuuhkia Nelehin turkin tuoksua, josta olen aina pitänyt niin kovasti. Neleh ei katsele, ei liiku. Ei ole.

Siskoni teki muistovideon:

Viikko sitten tiistaina Neleh liikkui kauniilla kevyellä ravilla. Häntä pyöri iloisesti. Terve silmä oli sirkeä. Se oli paras hetki viimeisistä. Aito Neleh.

Nelehiä valmisteltiin silmänpoistoleikkaukseen. Jokin oli pielessä. Neleh oli yskähdellyt parin viikon ajan. Keuhkoissa oli jotain, joka ei sinne kuulunut. Tutkimukset eivät valottaneet syytä. Lääkehoito. Ei vastetta. Toivo hiipui ja tukahtui. Kasvain. Viimeinen epäitsekäs palvelus ystävälle. Ikiuni. Ei kipua. Helpotus. Syyllisyys. Kiitollisuus. Suru. Kaipuu.

Neleh olisi voinut elää pidempään. Viimeiset viikot olisivat voineet olla siedettävämmät. Neleh oli aina paikalla, kun tarvitsin sitä. Minä en ollut silloin kuin olisi pitänyt olla. Myöhemmin oli liian myöhäistä. Se riipaisee. Katkeransuloiset ajatukset ovat hyödyttömiä, tiedän.

Hahmotan eletyn aikajanan. Nelehin jana on kymmenen vuoden mittainen. Se on onnellinen ja vaiherikas. Neleh eli elämänmakuisen hyvän elämän.

Matkani peruskoulunsa päättävästä yhdeksäsluokkalaisesta tähän päivään saakka on ollut pitkä ja polveileva. Iloa ja surua, kaatumisia ja uusia yrityksiä. Neleh kulki rinnallani. Siinä se oli. Aina. Ainoana.

Nyt kokeilen haparoiden ottaa askeleeni ilman Nelehiä. Huomaan, että jää kantaa. Älä huoli, rakas Neleh, minä pärjään kyllä. Jos horjahdan, en kaadu. En enää.

Neleh oli täydellinen ensikoira. Kahden plussan hermorakenne ja kaikki muut avut tekivät Nelehistä vaivattoman lemmikin, harrastuskaverin ja ystävän kaikissa olosuhteissa. Vaikka Neleh oli vain koira, se vaikutti valintoihini häkellyttävän ratkaisevasti. Ilman Nelehiä ei olisi agilityä, ei lukuisia ystäviä, ei edes Pätkää.

Neleh oli loppuun saakka agilitykoira. 90 nollaa, 283 virallista starttia. Kuusi kertaa SM-kisoissa ja maajoukkuekarsinnoissa. Agilityssä Neleh antoi minulle enemmän kuin osasin toivoa. Neleh oli kaikissa suhteissa enemmän kuin osasin toivoa.