Nyt on harrastusrintama makeampi kuin pätkisjuustokakku. Kävimme tekemässä Jenten kanssa triplahylyn Joensuussa, ja voi että oli mukavaa. Mamality alkaa vihdoin näyttää agilitylta. Jalat jaksoivat juosta. Tuntui pirun hyvältä. Eikä meno pahalta näyttänytkään. Hyppyradan viimeisessä hyppykuviossa pörräsin koiran tiellä. Mutta mitä pienistä. Emme me välitä.
Kisapäivä on lomaa Imeväisen viihdyttämisestä. Ihmistaimi viihtyi viihdyttämättäkin, huhuili kuin pöllö (”huuu-huuu-huuuuu”) vielä Neulamäen palauttavalla lenkilläkin ja väsyi rätiksi. Seuraavana yönä sain nukkua oikein viisi tuntia yhteen mittaan. Luksusta kaikki.
Kuukauden kuluttua lakkaan täysimettämästä ja alan lenkkeillä! Tämä oli lupaus.
Niin, ja Jente. On se vaan hieno pieni.
Päistikkaa 