Jos tie koikkerin sydämeen käy iltaruuan kautta, olkoon se sitten niin

Jauheliha vielä menee, lohi myös. Maha sen sijaan melkein ylittää kynnykseni: haju ei lähde sormista muuten kuin kulumalla. Neleh nuolee lattiaa vielä aamulla.

Olen valmis tekemään kaikkeni, jotta Aia oppisi rakastamaan siivekkeenkiertoa. En tiedä, riittääkö viehätysvoimani hurmaamaan koikkeria kuten Krumin, joka ei Aian tapaan tempusta sen syvällisemmin perusta. Siksi ei riitä, että Aia suostuu vain suorittamaan toiminnon (sen se osaa jo). Tahdon, että Aia palaa halusta päästä tekemään niin. 

Missioni on hyvässä vauhdissa. Samoin putkioperaatio. Olemme harjoitelleet tunnelia iltapuhteena. Myös kontaktipinnan pohjustus on aloitettu. Vihdoin naapurit, joiden huomion touhumme ulkosalla on väkisin herättänyt, alkavat hahmottaa puuhailumme liittyvän agilityyn. 

SAMSUNG

Tältä näyttää koikkeri, kun se haluaa tehdä jotain. Vain kieli puuttuu.

Viikon aikana olen oppinut jälleen uutta Aiasta. Krumissa oikea fiilis tuli kaupanpäällisenä. Vasta koikkeria kouluttaessani olen päässyt jyvälle koiran fiiliksen hallitsemisesta. Se on kauhean mielenkiintoista, kehittävää ja palkitsevaa. Ei siksi, että kasvattaisin metristä temppulistaa kuin meriitiksi vaan siksi, että huomaan osaavani ja pystyväni. Meistä on tulossa koko ajan parempi tiimi.

Välillä pentu kaipaa lepoa – toisinaan sille ei tunnu riittävän mikään. Toisinaan tarkoittaa sitä, että päivän temputtelun ja pentumiitin tai pitkän lenkin jälkeen Aia tuijottaa kieli pitkällä ja läimii etutassuillaan kasvojani kohti tekemisen toivossa. Lisäksi Aia painii muiden koirien kanssa, kun on vihdoin päässyt lauman suosioon. Aia ja Krum leikkivät hiljempaa kuin Aia ja Jente. Jenten leikki on totista. Siihen liittyvät desibelit on tainnutettava nukkumaanmenoaikaan mennessä. Toisinaan passaa minulle paremmin kuin hyvin. Vaikka kuinka väsyttäisi, silloin en jää laakereilleni makaamaan.

Parin kuukauden ajan Aia on ollut muutamaa vahinkoa vaille sisäsiisti. Nyt sille riittää aikuisen koiran ulkoilutustahti. Yhden ylimääräisen pikapihavisiitin olen sille vielä suonut. Kuivuuden ansiosta en ole enää hetkeen muistanut teljetä Aiaa yön ajaksi rajoitettuun tilaan. Se on itse änkeytynyt komeroonsa ja aamulla vasta pyydettäessä tullut ihmisten ilmoille. Viime yönä se teki ensimmäisen poikkeuksen nukkumalla vapaasti koiranpedillä isojen koirien tapaan. Ei viitsinyt nousta ennen hihnan helähdystä aamu-ulkoilun merkiksi.

Kylkiluiden ympärille on kertynyt reippaasti massaa. Aia kisailee Pätkän baananin, tomaatin ja minkä-lie paloista yhdessä muiden mukana. Ahneusmittarissani korkeimmalla asteella ovat tosiahne (kuten Neleh ja Eo) ja huippuahne (Quita-koikkeri on ahnein tapaamani koira, jolle edes cavalierit eivät vedä vertoja). Aivan perusahne (Krum ja Jente) Aia ei ole. Ennemmin se on syöppö tai korkeintaan melkoahne. Oli asteikko mikä tahansa on tärkeintä, että Aia syö. Siitä on hyötyä koulutusmielessä. Pentuuden nirsoilu on täysin kadonnut. Valkosipulinkynsi ei sentään vielä kelpaa. Se osuu muttei uppoa.

SAMSUNG

Pätkän uudenkarhea BUSA-tunneli on ollut monessa suhteessa kovassa käytössä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s