Jos Jente olisi marja, se olisi karpalo: punainen ja kitkerä

Voi että oli kiva tehdä uusi Jente-video. Vuosi 2014 oli Jenten huippuvuosi. Ero edellisen vuoden koontiin oli selvä. Tarvitsi vain lätkiä kisavideoilta pätkiä yhteen sen sijaan, että olisin etsinyt onnistuneita kohtia sekoilujen joukosta. Jente ei tule enää koskaan menemään yhtä hienosti kuin viime vuonna. Olen tiedostanut asian koko ajan ja mielestäni onnistuin tekemään vuodesta sellaisen kuin halusin – hyviä ratoja, rohkeita valintoja ja agilityä ainoastaan ilosta lajiin. Muistan agilityvuoden 2014 suurella lämmöllä. Jentestä ei koskaan ole junan vessaksi. Se tulee aina olemaan oma poukkoileva villikkoni. Silti, on se vaan ihana.

Yksi painavimpia syitäni valita toisen rotuinen koira on cavalierin lyhyt kisaikä. Minun koulutusmäärilläni koira on parhaimmillaan 5–6-vuotiaana. Tuntuu kurjalta ajatella, että Jente on nyt 7-vuotias ja agilityn veteraani. Jenten kroppa ei ole enää kuten vuosi tai kaksi sitten. Olisi niin makeaa jatkaa vielä vuosi–kaksi täysillä. En usko, että Jente tekee enää yhtä hyvää aikaa kuin viime kesänä, vaikka mistä sen tietää. Jente ei ole Neleh.

Teimme viime vuonna Jenten kanssa 33 starttia plus karsinnat ja SM-kilpailut. Siinä on yksi startti vähemmän kuin vuonna 2013 ja 2012. Nollia teimme kymmenen. Nollaprosentti on siten tavanomainen, ei mitenkään huikea. Mutta kun tarkastelin vuotta osissa, huomasin, että kisakunnon ajoitus osui nappiin: huhti-toukokuussa nollaprosentti oli tasan 50 (7/14). SM:ssä olimme huippukunnossa. Teimme hyvän nollan joukkueessa ja yksilöissä sattui epätyypilliseltä tuntunut moka, joka sittemmin on tapahtunut usemman kerran: Jente lähtee herkästi tekemään takakiertoa ylimääräiselle hypylle.

SM-kisojen jälkeen Jente ei ole ollut aivan kunnossa, sillä karsinnoista alkoi takeltelu. Siitä saakka Jenten hyppääminen on ollut vaihtelevaa. Vieläkin tekee pahaa katsoa, miten kipeää Jenteen sattuu, kun se hyppää päin maajoukkuekarsintojen ensimmäistä rimaa. Arvelen, että koira oireili täräystä koko viikonlopun, koska virheet olivat todella kummallisia (kepeiltä kesken kaiken pois hypähtäminen, niistosokkariin tulematta jättäminen, hypyn ohittaminen). Teimme yhden kelvollisen suorituksen, finaaliradalla, josta olen ikionnellinen.

Olen iloinen, että Jente on tehnyt minusta sellaisen kilpailijan kuin nyt olen. Olen oppinut kilpailemaan vain itseäni vastaan ja nauttimaan kilpailemisen fiiliksestä. Onhan se vähän semmoista laput silmillä kulkemista, mutta hirveän hauskaa. Tittelit olivat joskus tärkeitä, eivät enää.

Tästä lähtien en enää etsi täydellistä rataamme. Odotin, että olisimme tehneet sellaisen viime vuonna, mutta se jäi tapahtumatta. Totean tässä kohtaa, että Jenten agilityuran hienoin rata on Finnish Openin karsintarata vuonna 2013. Ihan sama sille rimalle, koska kaikki meni niin nappiin kuin voi mennä. Lisäksi saan sanoa, että cavalierini on kiitänyt perusradan pysäytyspuomilla 5,00 metrin sekuntietenemällä (viidenneksi paras aika 150 koirakosta). Siitä ei tule merkintää mihinkään, mutta siitä minä olen kaikkein ylpein.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s