Kaksi palaa kakkua, kiitos!

Meitä ei vain saa pidettyä poissa Kuopiosta. Minkäs teet. Vietimme rentouttavan luksusviikonlopun Kummilassa. Kyllä meidän kelpasi. Ai jai.

Sunnuntaina oli kisat, totta kai. Krum veti semmoiset kierrokset selttiperheestään, että meni, mihin lystäsi. Jente rakastaa harvoja asioita. Soopeliseltit ovat yksi niistä. Ei tarvitse ihmetellä, miksi.

Jenten ensimmäinen veto oli nippa nappa nolla. Kerrankin näin. Tiesin, ettei Jenten keppisyöttöön voi luottaa eikä voinutkaan. Toinen yritys meni rähmälleen heti ensimmäisellä hypyllä. En nähnyt, kuinka Jente loukkasi itsensä, mikä harmittaa. Tajusin lopettaa radan vasta keinulle.

Kolmannella radalla vauhti oli ensimmäisen veroinen. Kierros oli ihan mahtava juoksurata. Jente oli niin vimmoissaan, että teki juoksupuomin toista kertaa kolmosluokan historiassaan. Video on miltei liian nolo näytille asetettavaksi. Mutta menkööt. Olen se norsu, joka blokkaa pääsyn kepeille – mokasin siis toisen radan kahdesta käännöksestä. Käännös numero yksi oli pakkovalssi. Minä olin hyytelöä, Jente osasi. Olen aika ylpeä. Voin vihdoin vetää viivan seinään.

Nyt olen kytännyt hysteerisesti Jenten ankkahyppyjä. Vasta lannerangasta oiottiin monta kiperää mutkaa ja taas jumittaa.

Viikkotreeneistäkin näkee, että Jente on keppitörppö. Paljon on reenattu, mutta silti ei suju. Tarvitsemme kipeästi jotain. Niin kuin vaikka aivot. Koiralle tai ohjaajalle. Tai sitten molemmille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s