Elohopea ja supertytöt

supertytöt

Utu, Aia, Thelma ja Veea.

On vierähtänyt tovi siitä, kun supersiskokset Oulusta, Kemistä ja Helsingistä ovat viimeksi tavanneet. Ilmassa oli sukukokouksen tuntua, kun myös Thelma saatiin samaan kohteeseen. Poppoosta löytyy yhteisiä piirteitä, mutta olemme todenneet moneen otteeseen, ettei pesuetta kannata raahata kasvattajaryhmään. Thelman ja Ollin thollit ovat kasvaneet järkeviksi elukoiksi. Se on hienoa ja kaikkein tärkein asia.

Aian ja minun luonteet eivät ole täydellinen osuma. Toisissa käsissä Aia voisi toimia mutkattomammin. Se on julmasti sanottu, mutta siinä on perää. Vaikka Aiaa ei voi muuttaa eikä tavitsekaan, minä voin kehittyä. Olen vakuuttunut siitä, että Aian on tarkoitus opettaa minulle jotain tärkeää.

Aian kohdalla ei pidä olettaa asioiden menevän perille jossain tietyssä järjestyksessä tai olevan valmiita ennalta arvioituun ajankohtaan mennessä. Koikkeri on valmis sitten, kun koikkeri on valmis, koska se on koikkeri. Takarajaa ei ole.

Aian asennekoulutus on käynnissä. Haimme Kaisan pihalta hyppyjä, joita olen sittemmin ehdollistanut  päivittäin. Tipuaskel tipuaskeleelta. Se puree koikkeriin. Aia on mennyt upeasti ja osoittanut loistavaa asennetta. Turha sitä on vähätellä. Minun rajani Aian kanssa on tullut vastaan – en osaa kuvitella parempaa. Aia on unelma. Jos Aia jonain päivänä on agilitykentällä samanlainen kuin mummolan pihassa, pakahdun onnesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s